Lähtövalmisteluja Romaniassa

Alunperin ajatuksena oli naputella blogipostauksia tarhojen välisillä siirtymämatkoilla. Ideatasolta sen jalkauttaminen käytäntöön jäi kameran virittelyn, hätäisten facepäivitysten ja tarhoilla koetun ihmettelyn jalkoihin. Nyt, istuessani OneVetin hoitajien kyydissä matkalla klinikalle, on hetki aikaa läjätä ajatuksia.

Saattelimme juuri Salla ja Sailan sekä viisi onnekasta koiraa Henri Coandan lentokentälle. Palaamme takaisin Bukarestiin hakeaksemme ne karvaturrit, jotka matkustavat kanssani Munchenin kautta Suomeen iltalennolla. Jokaiselle on valmiina oma koti. Omistajat ovat meitä vastassa Helsinki-Vantaalla saapuessamme puolilta öin. Odotan ilolla ensikohtaamisia. Onnenkyyneleiltä on vaikea välttyä.

20131028-124047.jpg

Adoptiotoiminnalla ei tatkaista Romanian kulkukoiraongelmaa. Kukaan aktiivijärjestöistä tuskin edes niin ajattelee. Asiaan perehtymättämät tuota mantraa jatkuvasti tuppaavat hokemaan. Adoptiotoiminta on vain yksi, tosin hyvin näkyvä osa, rescueyhdistys Kulkureiden toimintaa. Sillä annetaan yhdelle yksittäiselle, kotimaassaan ei-toivotullekoiralle mahdollisuus parempaan elämään.

Koirien tuonnista yhdistykset eivät hyödy taloudellisesti ja koko adoptioprosessi hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Adoptiokoirasta ei peritä maksua, ainoastaan kulukorvaus, joka kattaa kaiken koiran maahantuloon liittyvät kustannukset ja vaatimukset. Adoptioilla osoitetaan myös romanialaisille ihmisille, että koirasta voi tykätä, se on tunteva, elävä olento, josta saa hyvän ystävän. Esimerkillämme osaltamme nostetaan koirien arvostusta Romaniassa.

Kun äsken taas katselin ihmisten ilmeitä lentokentällä heidän vilkuillessaan koirabokseihin, toivon, että joku edes jäi miettimään, miksi & mihin koirat olivat matkalla. Joskus ihmiset pysähtyvät uteliaina juttelemaan ja tyydyttämään tiedonnälkäänsä. Parin tunnin kuluttua saan ehkä jälleen jutella jonkun kiinnostuneen kanssa siitä, miten valtavan positiivisia ja ihmisrakkaita yhdistyksemme kautta Romaniasta Suomeen tulleet koirat järjestään ovat olleet.

Tulin juuri OneVet-klinikalle ja ilokseni puhelin yhdisti suoraan langattomaan verkkoon – olimmehan täällä perjantaina, ja annoimme tilannekatsauksen Yle Uutisten Suora linjalle. Mielenkiinnolla jään jännittämään, näkyvätkö ne kaikki uskomattoman ihanat kaduilta ja kuolemantarhoilta pelastetut pikkukoirat rakeisella Skype-yhteydellämme toimittajalle saakka Suomeen.

Perjantain vierailullamme täällä OneVet-klinikalla saimme myös mahdollisuuden seurata ”Romanian Eviran”, DSV:n tarkastusta ja keskustella viraston edustajien kanssa. Nostan hattua. Eviralla ei toden totta pitäisi olla moitteen sijaa.
20131028-124237.jpg

Mainokset