Kestäisitkö päivän romanialaisen eläinsuojelijan saappaissa?

29.1.2014 julkaistiin kuukausien ajan huolella valmisteltu kirje EU-komissiolle koskien sen oikeudellista velvoitetta puuttua Romaniassa käynnissä oleviin koirien massatappamisiin. Alkuperäinen kirje toimitettiin vastaanottajilleen 23.1.2014.

YLEn Suoran Linjan skypehaastattelun jälkeen jäin miettimään minulle esitettyjä kysymyksiä. Kaikissa oli terävä pointti, ja niistä jokaiseen olisi voinut vastata laveasti. Romanian kolkosta kärsimyksestä olisi niin paljon sanottavaa. Joitain asioita on hyvä vielä alleviivata ja korostaa.

131216-sorinaar
Koiria Campinan kunnallisella tarhalla joulukuussa 2013. Kuva: Sorina AR

Valitettavasti eläinten hyvinvointiasioissa kiinnostus EU:n sisällä on todella pientä, varsinkin kun kyse ei ole ns. tuottavista eläimistä. Komissio pysyttelee tarkoituksella eläinsuojeluaiheiden ulkopuolella, koska pelkää, että joutuisi puuttumaan eläinrääkkäykseen useissa EU-maissa; kulkukoirien kohteluun Bulgariassa, Espanjan härkätaisteluihin… Se saattaisi jopa johtaa hanhenmaksalla herkuttelun loppumiseen Brysselin ravintoloissa. Muutenkin EU:n mielestä Romanian tilanteeseen kantaa ottaminen on kiusallista, minkä lisäksi Romania korruptoituneisuutensa vuoksi nähdään varmasti vähintään vaikeana työkenttänä. Kuten European Communications Teamin puhemies Robert Smith totesi, Romania on sekoitus muinaista villiä länttä ja Putinin Venäjää.

Ryhdyin ynnäämään, mitä vapaaehtoiseen rescuetyöhön omalta kohdaltani sisältyy. Kentän kirjo on melkoinen EU-tason vaikuttamisesta avustuskampanjoiden suunnitteluun ja avustusten keräämisestä yksittäisten eläinsuojelijoiden tukemiseen.

1401b-1
Hylättyjä koiranpentuja 12.1.2014. Kuva: Mihaela Georgescu

”Miksi autatte Romaniassa, ettekä vaikka Suomessa; onhan täälläkin kodittomia eläimiä?” kysyi toimittaja. Yhdellä lauseella asiaan on vaikea vastata, ja olen vähän väsynyt vetoamaan suomalaiseen, kohtuullisen toimivaan eläinsuojelulainsäädäntöön ja siihen, että täällä ei hylätä tuhansia ja taas tuhansia koiranpentuja moottoriteiden varsille ja roskalaatikoihin. Suomessa ei ole satoja tuhansia irtokoiria, joita yksityiset rankkurifirmat keräävät kärsimään kuolemantarhoille, eikä meillä ole korruptoituneita paikallisviranomaisia, jotka tulouttavat koirien avulla yhteiskunnan rahoja omiin likaisiin taskuihinsa. Suomalaiset eläinsuojelijat eivät joudu kokemaan pelkoa, halveksuntaa ja väkivallan alituista uhkaa, ja harva heistä joutuu näkemän nälkää.

Mitä on olla eläinsuojelija EU-valtiossa nimeltä Romania?

Ehkä otanta yhden vuorokauden ajalta omien silmieni kautta auttaa ihmisiä ymmärtämään, miksi katson tärkeäksi parantaa eläinsuojelutilannetta juuri Romaniassa ja vaatia koirien tappamisten välitöntä lopettamista. Lukiessaan on jokaisen on hyvä miettiä, miten itse kestäisi edes päivän noissa tolkuttomissa olosuhteissa, joissa romanialaiset eläinten ystävät yrittävät sinnitellä päivästä toiseen, epätoivon keskellä, ilman tukiverkostoa tai edes yhteiskunnan minimaalisinta apua muun väestön halveksumina järjettömän byrokratiaverkoston otteessa?

140126-ioana
Glinan tarhan Ioana lumimyrskyssä 26.1.2014. Kuva: Asociatia A Doua Sansa

Aloitetaanpa: Yön kynnyksellä romanialainen eläinsuojelija Anda laittoi minulle viestiä Facebookissa. Hän on oikealta ammatiltaan lakimies, mutta valtavan koiramääränsä takia hänen on mahdotonta harjoittaa työtään. Anda kirjoitti: ”Täällä on kylmä, -13. Taloani ei ole eristetty ja putket ovat jäässä. Tärisen yhdessä koirien kanssa. Olen koittanut laittaa pienimmille pennuille takkeja päälle, mutta ne kiskovat ne yltään ja takit hautautuvat lumeen. Huomiseksi on luvattu myrskytuulta.”

Tunnen piston rinnassani istuessani lämpimässä olohuoneessa vieressäni takka, jossa ei ole tulta, sillä kaukolämpö huolehtii viihtyvyydestäni.

140125-gr
Glinan tarhan vapaaehtoinen talvimyräkässä 25.1.2014. Kuva: Asociatia A Doua Sansa

Mille tuntuu olla kaupungin ainoa eläinsuojelija?

Cornelia-niminen nuori nainen asuu 120 km päässä Bukarestissa sijaitsevasta Rosiorin kaupungissa. Hän on paikkakunnalla ainoita, jotka tekevät eläinsuojelutyötä. Itse asiassa Cornelia ei tiedä ketään muuta, joka kävisi tappotarhoilla auttamassa koiria. Hän puurtaa yksin ja hoitaa kaupunkinsa toisen kunnallisin varoin ylläpidetyn tarhan koiria; ruokkii, hoitaa, rokottaa, steriloi. Pieni osa koirista pääsee satunnaisesti ulkomaiseen adoptioon. Tämän kaiken hän maksaa omasta pussistaan, vaikka kaupunki maksaakin tarhanpitäjälle, jonka velvollisuuksia koirien ruokkiminen ja hoitaminen on. Kaupungissa on myös toinen tarha, sellainen, jolla kukaan eläinsuojelija ei käy. Ei edes Cornelia, sillä hänellä on täysi työ pitää hengissä ”oman” tarhansa 200 koiraa.

Cornelia lähetti minulle videon, joka on kuvattu tuolla toisella tarhalla ja kertoi, että koirat syövät siellä toisiaan. En voinut katsoa sitä. Hän vuodatti tuskaisena, miten täpötäysissä häkeissä on sekaisin isoja ja pieniä koiria, uroksia ja juoksuisia narttuja, äitikoiria pentuineen, sairaita ja vanhoja koiria. ”Kukaan ei välitä niistä.”

131110-c
Pieni narttukoira rankkureiden käsittelyssä marraskuussa 2013 Rosiorin kaupungissa.

Kun Cornelia kuuli, että suomalainen media kirjoittaa Romanian koirista, hän laittoi meille useita viestejä, jotka olivat täynnä patoutunutta tuskaa.

”Kun olette mediassa, kertokaa, että romanialaiset eläinsuojelijat ja rescueihmiset eivät hyväksy syksyllä voimaantullutta tappolakia, sillä yhden koiran tappaminen on paljon kalliimpaa kuin koiran sterilointi. Koirien tappaminen ei muutenkaan ratkaise ongelmaamme, sillä suurin ongelma täällä on omistetut koirat. Niiden vuoksi meillä on katukoiraongelma, ne ovat kodittomien koirien alkulähde. Koska koiria ei rekisteröidä, kukaan ei tiedä kuinka monta koiraa kelläkin ihmisellä on, eikä siis ketään pystytä painostamaan koiriensa sterilointeihin, kun omistajatietoja ei ole saatavilla.”

Cornelia kertoo saman, mitä kuulemme myös muilta rescuetyön parissa toimivilta tahoilta: ”Lähes kaikilla julkisin varoin ylläpidetyillä tarhoilla ei ole eläinlääkäriä. Eläinlääkäri on olemassa vain paperilla ja heille maksetaan työstä, jota he eivät tee. Koirien annetaan tapella häkeissä keskenään niin kauan, että ne kuolevat, tai ne jätetään virumaan ilman lääkintää ja hoitoa. Koirat myös lisääntyvät keskenään. Yksikään eläinlääkäri ei käy tarhoilla nukuttamassa koiria injektioilla. Ei. Eutanasia romanialaisittain on siis kitumista kuoliaaksi.”

130928-cst1
Rosiorin kunnallinen tarha, syyskuu 2013. Kuva: Cornelia Stan

Cornelia on hyvin perillä tarhojen raadollisesta tilanteesta: ”Häkkeihin sullotut koirat ovat lisääntymiskykyisiä, niitä ei rokoteta, hoideta tai edes ruokita. Lähes jokaisella kunnallisella tarhalla koiria kuolee nälkään. Viranomaiset ja paikallispoliitikot kumppaneineen varastavat koirien ruokaan ja hoitoon tarkoitetut rahat. Jokaisella kaupungilla on varoja koirakannan hallintaan, joilla heidän pitäisi ylläpitää tarhoja, ruokkia, steriloida ja rokottaa koiria. Kuten miltä tahansa kunnallista tarhalta näkee, rahat eivät mene koirille! Tarhat ovat Auschwitzeja. Kertokaa tämä koko maailmalle!”

Me Romanian rescuetyössä tiedämme kaiken tämän. Valtaosa suomalaisista ei.

131120-crv1
Craiovan kunnallisen tarhan nälkäisiä asukkaita, marraskuu 2013

Cornelia jatkaa:

”Koirien tappolaki ei ole pitkän tähtäimen ratkaisu. Ainoa järkevä ratkaisu on pakottaa ihmiset rekisteröimään ja steriloimaan lemmikkinsä. Niitä, jotka eivät tätä halua tehdä, pitää verottaa kovasti. Myös kaikki syntyvät pennut tulisi rekisteröidä.”

131003-am1
Kuva: Anda Murgu

”Myöskään viranomaiset eivät saisi enää varastaa rahaa, eikä rakentaa koiratarhoja,” Cornelia vaatii. ”Tarhojen tulisi olla yksinomaan vapaaehtoisjärjestöjen ja rescueihmisten hallinnassa. Niin, ja viranomaiset eivät tapa ainoastaan koiria. Tämä kaikki tappaa myös ihmisiä. Tiedän monia vanhuksia, jotka ovat saaneet sydänkohtauksen tai joutuneet sairaalaan, kun rankkurit ovat vieneet heidän koiriaan. Se järkyttää myös lapsia. Kukaan ei puhu tästä, eikä siitä kerrota Romanian televisiossa. Olen itsekin lähettänyt eri medioihin monia kirjeitä, kuvia ja videoita, mutta niitä ei julkaista.”

Cornelia päättää viestinsä: ”Toivotan teille onnea! Niin, ja tiedättehän: presidentti Basescun ollessa Bukarestin pormestari, hän tapatti yli 100 000 koiraa vuosien 2001-2003 aikana. Ja katsokaa! Bukarest on yhä täynnä koiria, sillä ihmiset eivät steriloi koiriaan, antavat niiden kulkea vapaana ja hylkäävät lemmikkejään, erityisesti tiineitä narttuja ja pentueita.”

Cornelian eläinsuojelutyöstä löytyy kuvia hänen facebook-sivuiltaan täällä >

Ruoan keittämistä tarhan 200 koiralle

Glinan tarhaa ylläpitävä Asociatia A Doua Sansa julkaisi facebook-sivuillaan tänään kuvan keittämistään koirien aterioista ja kertoi seuraavaa: ”Koko eilisen päivän ja yön satoi lunta. Soitimme kaikille tuntemillemme vapaaehtoisille ja pyysimme heitä taas auttamaan meitä tänään. Olemme iloisia, että niin moni vastasi pyyntöömme. Traktori tuli tänä aamuna ja aurasi tien tarhalle, joten pääsemme nyt viemään lämmintä keittoa tarhan nuorimmille ja vanhimmille koirille.”

Bukarestia 25.-26.1. kurittaneen lumimyrskyn aikaanvapaaehtoiset tarpoivat umpihangessa tuon reilun 2 kilometrin mittaisen tien tarhalle. He veivät päivän päätteeksi bokseja perässään raahaten tarhalta pienet pennut ja heikoimmat vanhukset suojaan eläinklinikan hoitolaan. Aurattu tie on siis heille harvinaista luksusta.

140130-adsf
Lämmintä ruokaa Glinan tarhan nuorimmille ja vanhimmille koirille.

Mihaela asuu Targovisten kaupungissa Bukarestin pohjoispuolella. Hän oli tänään tullut DSV:n, ”Romanian Eviran”, luota ja matkallaan löytänyt vanhan, sokean, hylätyn koiran. Mihaelan pieni talo pihoineen on jo täynnä pelastettuja koiria. Hän oli epätoivoinen; mihin hän tämän raukan saisi? Se ei selviäisi hetkekään kadulla. Mihaela pyysi apua Facebookissa. Autoin muutamalla kympillä. Joku ehdotti hänelle facebook-tapahtuman perustamista, minkä hän oitis tekikin. Vanhus sai nimen Nugget ja oman tapahtuman, jota kautta halukkaat voivat sitä auttaa.

140130-nugget
Sokea, vanha, hylätty pieni koira Targovistessa, Romaniassa 20.1.2014. Kuva: Mihaela Soare.

Botosanissa asuva Elena kohtaa päivittäin sydäntä kouraisevia tilanteita mennessään kaupungin kunnalliselle tarhalle, jossa hän käy auttamassa satoja koiria. Nyt, pakkasten ja kylmän tultua, hän joutuu kohtaamaan kylmettyneitä ja kuolleeksi paleltuneita koiria päivittäin. ”Onko oikein, että kaupunki maksaa tarhanjohtajalle koirien hoitamisesta, ja ne jäätyvät täällä hengiltä?” Elena kysyy lohduttomana.

20140201-113533.jpg

On jotain ilahduttavaakin: Craiovan tappotarhalta, yhdestä pahimmista koko Romaniassa, kaksi kuukautta sitten pelastettu Maria-koira matkustaa omaan, loppuelämän kotiinsa aivan näillä hetkillä. Järkyttävän huonossa kunnossa pelastettu narttu toipui ja vahvistui ihmisten avustusten turvin, ja on nyt valmis aloittamaan koiran elämän rakastettuna perheenjäsenenä. Marian pelastaneet, Craiovan tarhan useita satoja kärsiviä koiria hoitavat Dana ja Bia kiittävät kaikkia Mariaa auttaneita! Ja me kiitämme näitä urheita nuoria naisia!

20140201-112924.jpg
Maria-koira uuden elämän kynnyksellä

Nämä olivat muutamia välähdyksiä romanialaisten eläinsuojelijoiden arjesta.

Mitä juuri sinä voit tehdä, että Romania ryhtyy kunnioittamaan EU-lainsäädäntöä ja sopimuksia, joihin se on unioniin liittyessään sitoutunut? Allekirjoita nettivetoomuksia, erityisesti tämä vetoomus, mene mukaan rescueyhdistysten toimintaan, kontaktoi europarlamentaarikkoja ja kansanedustajia ja kysy, mitä he aikovat asian eteen tehdä. Voit myös laittaa viestiä Romanian parlamentin jäsenille ja Romanian euroedustajille, ja vaatia heiltä sivistyneitä keinoja koirakannan hallintaan ja eläinrääkkäyksen välitöntä lopettamista. Keinoja on paljon.

Mitä EU:n pitäisi tehdä? Jos komissio olisi fiksu, se painostaisi Romanian hallitusta yhteistyöhön vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, jolloin koiraongelmaa voitaisiin lähteä ratkaisemaan eettisellä ja kestävällä tavalla.

Advertisements