Rankkurien bisnes sakkaa, kun kaupunkien tarhat ovat täynnä. Tappamisilla tilaa ja rahavirta jatkuu.

Siinä missä Craiovan kaupunki aloitti koirien tappamiset yön pimeinä tunteina pari viikkoa takaperin, Bukarest ja muut  kaupungit seuraavat perässä. Koska kansainvälisistä vetoomuksista ja painostuksista huolimatta Craiovan joukkolahtaamisten tuomitseminen ei lopettanut verenvuodatusta, kunnallisilla tarhoilla tappajaisiin lähdetään kepein mielin. On käynyt selväksi, että koirien massa”eutanasioita” ei voi kukaan pysäyttää – ei, vaikka ne olisivat laittomia niin paikallisen kuin EU-lainsäädännön silmissä tai ne tuottavat järkyttävät määrät tarpeetonta tuskaa kymmenille tuhansille eläimille.

Bârladin kaupungin kunnallisen tarhan tyhjennys alkaa lähiviikkoina. 200 koiraa saa kuolla tehdäkseen tilaa uusille. Timisoarassa kerrotaan pormestari Nicolae Robun antaneen tappoluvan kaupungin tarhalle varastoiduille 200 koiralle.

Korostan, että eutanasian keinot eivät ole sellaiset, miksi me länsimaissa ne ymmärrämme.

Veitsiä terotellaan myös pääkaupunki Bukarestissa. ASPA:n, Authority for the Supervision and Protection of Animals (viraston nimi on aivan vitsi), keulamies, verisistä käsistään tunnettu Razvan Bansescu, ilmoitti toissapäivänä, että kaupungin tarhoilla ryhdytään toteuttamaan koirien massatappamisia tuota pikaa. 1700 koiraa odottaa kuolema. ”Koiria tulee ovista ja ikkunoista, ja adoptiot ovat harvinaisia”, Bansescu puolustelee StirilepronTV:n artikkelissa >

Samainen media kertoi äsken, että koirien tappaminen on juuri alkanut. 153 koiraa on jo lopetettu. Bansescu aikoo tästedes vähentää kaupungista 3000 koiraa per kuukausi. Edessä on järjetön verilöyly.

140219-antoniar
Bukarestilaisen tappotarhan asukas 19.2.2014, joka ei vielä ole monien muiden tapaan vaipunut apatian valtaan. Kuva: Antonia Rubin

Niin. Adoptoinnit on tehty ihmisille mahdollisimman vaikeiksi, ellei jopa mahdottomiksi. Kunnallisile tarhoille on hyvin rajoitettu pääsy, joillekin tarhoille ei ole pääsyä ollenkaan. Ihmisiä lasketaan sisään tiukasti määrätyissä aikatauluissa yksi kerrallaan. Tarhan henkilökunta voi milloin tahansa sulkea portit ja jättää ihmiset niiden ulkopuolelle. Adoptointi myös maksaa; yhden koiran noutaminen tappotarhalta kustantaa uudelle omistajalle paikkakunnasta riippuen noin 35-60 euroa. Julkisuudessa kerrotut ”ilmaiset adoptiot” ovat todellisuudessa vain PR-kikka. Monilla tarhoilla on säädetty älyttömiä vaatimuksia niille, jotka haluavat koiria kuolemalta pelastaa.

Sillä aikaa, kun Bansescun väki on raahannut tarhoille koiria, uudet koirapopulaatiot ovat täyttäneet vangittujen koirien reviirit. Niillä on nyt isompi määrä resursseja käytössään ja vapaa populaatioekologinen aukko täytettäväksi uusilla ei-toivotuilla koirilla ja koiranpennuilla. Hetkinen, muotoilen uudelleen: viranomaiset hyödyntävät maansa uusiutuvia luonnovaroja. Jokaisesta kiinniotetusta koirasta rankkurifirma saa reilut 200 leitä eli noin 50 euroa. Pihoista, kaduilta ja puistoista napatut koirat – monet tavallisia omistettuja lemmikkejä, yhteisökoiria ja ihmisten parissa ikänsä eläneitä ystävällisiä, steriloituja eläimiä – odottavat nyt ahtaissa häkeissään apaattisena kuolemaa. Tämän karmeuden lisäksi valtava määrä sterilointityötä menee hukkaan. Mikä traagisinta, tappaminen ei ratkaise koiraongelmaa – se ainoastaan pahentaa sitä.

Olethan jo allekirjoittanut European Communications Teamin vetoomuksen täällä >

Muita vaikuttamiskeinoja järjettömien massatappamisten lopettamiseksi löydät täältä >

Mainokset