Luonnon ja eläinten kunnioittaminen on tärkeä kansalaistaito, joka vanhempien pitää lapsilleen opettaa

”Aya oli silloin niin kaupunkilainen, ettei uskaltanut mennä puistossa nurmikolle,” kertoo 4-vuotiaan helsinkiläistytön isä ajasta ennen siirtolapuutarhamökin hankintaa Anna-lehdessä (nro 25-26). En ollut uskoa lukemaani. Missä tynnyrissä lapsiparka on joutunut ensimmäiset elinvuotensa varttumaan? Ja apua sentään, että vanhemmat vielä kertovat tästä julkisesti. No, pakilalainen mökkipiha pelasti tämän lapsimeritähden ja mahdollisti edes peruskosketuksen Äiti Maahan.

Vanhempien vajaat peruskansalaistaidot ja aiheeton ylisuojelevuus näkyvät monesti myös eläinkontaktitilanteissa. Kuten lapsen ja koiran suhteessa.

1531606_10152153468214708_2113758661_n
Nappi, Nöpö ja Peppi

Lapset oppivat lukemaan koiran eleitä ja olemaan rauhallisesti vieraiden koirien lähettyvillä, jos vanhemmat opettavat, miten koirien kanssa käyttäydytään.

Vanhemmilla on vastuu näiden peruskansalaistaitojen opettamisessa. Koirien kohtaaminen ja kunnioittaminen on yhtä tärkeä asia kuin uimataito ja liikennesääntöjen ymmärtäminen. Olen tavannut lyhyen ajan sisällä muutaman äidin, jotka omalla hysteriallaan ovat onnistuneet pilaamaan sekä omien lastensa koirakokemukset että muutaman ihmissuhteen.

Eräs nuori äiti kauhisteli silmät ymmyrkäisenä, kun hänen ystävänsä koira oli tullut tapaamaan heitä ja nuolaissut perheen 5-vuotiasta naamasta. ”Kaappasin Väinön syliini. Annoin kaverilleni porttikiellon meille. Sitä paitsi hän tykkää liikaa koirastaan”, nainen kauhisteli.

Pojasta polvi pahenee

Naapurustossamme asuu perhe – tai no, sukupolvien ketju – ja heidän eläinlogiikkansa ontuu ällistyttävällä tavalla. En lakkaa hämmästelemästä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa voi olla niin umpimielisiä yksilöitä, jotka ovat vieraantuneet eläimistä yhtä täydellisesti kuin betoniviidakossa kasvanut nelivuotias nurmikosta. ***Mainitsen vielä tässä kohtaa, että naapurustossamme asuu myös älykkäitä ja viisaita, eläimiin terveesti suhtautuvia perheitä.***

Koiramme ovat superkilttejä, leikkisiä ja ystävällisiä kavereita, joista olisi sekunnissa saanut liudan ystäviä pikkupoikien ja -tyttöjen touhuihin. Lapset eivät ole missään kohtaa osoittaneet positiivista mielenkiintoa lemmikkejämme kohtaan. Omassa lapsuudessani ulkoilutimme kaikki korttelin koirat ja suorastaan tappelimme lenkitysvuoroista. Me kaikki tenavat rakastimme eläimiä, opimme niiltä valtavasti ja niiden rinnalla meistä kasvoi vastuuntuntoisia veronmaksajia.

426180_10151166500079708_1899960791_n
Hessu ❤

Yksi näistä koiria kammoksuvista äideistä lapsineen pyörähti pihassamme tutustumassa hellyydenkipeään Hessu Hopoon. Ilahduin; tämä olisi askel eteenpäin. Sen sijaan, että nainen olisi ottanut vaarin ohjeestamme kyykistyä moikkaamaan Hessua, hän koiran lähestyessä nostikin kätensä ilmaan ja alkoi panikoida. Miten hämmentävä tilanne olikaan koiralle, joka ystävällisissä aikeissa tulee moikkaamaan vierasta. Ja minkä mallin äiti antoi lapsilleen koirankohtaamistilanteessa.

Tätä ennen ja tämän jälkeen lapset ovat härnänneet koiriamme huutelemalla sekä heitelleet kiviä ja käpyjä niitä kohti sopivan tilaisuuden koittaessa. On kammottavaa katsoa, kun lapset kävelevät talomme ohi (mennessään metsään ”kiipeilemään puissa”, minkä jälki muistuttaa lähinnä epäkuntoista harvesteria) kivet kädessä sen varalta, että koira sattuisi heitä lähestymään. Koiristamme vanhimmat eivät ole olleet moksiskaan, nuorimmat ovat herenneet haukkumaan. Olen lasten puolesta kovin pahoillani. Miten paljon he menettävätkään elämässään ja minkä karhunpalveluksen vanhemmat ovatkaan heille tehneet!

Vanhempien täytyy opettaa lapsilleen eläinten kohtaamista ja puhua lasten kanssa niiden elämästä, tunteista ja kivusta. Se on osa yleissivistystä. Joillekin jopa kunnia-asia.

1001518_10151735618449708_1887227788_n
Neiti Nöpö

En usko, että naapuruston lapset olisivat uhmakkuushäiriöisiä tai syntyneet kliinisesti pahoina, vaan käytös on opittua eikä ihmisenaluille ole opetettu, mikä on väärin ja mikä oikein. Ja kun heillä on lähiympäristössä henkilöitä, joiden malli kannustaa eläinvihamielisyyteen ei auta, vaikka lapsilla olisikin normaali ikätasoinen käsitys moraalista.

Vanhempien välinpitämättömyydellä ja empatiakyvyn puutteella saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset. Kiistanalaista ei ole sekään, että väkivaltaisesti koiriin suhtautuvat lapset ovat todennäköisimmin aikuisiässä ongelmissa virkavallan kanssa. Kuinka monen lähisuhde- ja perheväkivaltaan syyllistyneen tai tuomitun tappajan, raiskaajan ja nuorisorikollisen lapsuudesta löytyy eläinvihamielistä käytöstä? Aivan.

1395117_10152021577714708_1292098197_n
Tilli

Katson suurella ilolla tuttavieni sosiaalisessa mediassa jakamia kuvia, joissa lapset ja eläimet pupuista possuihin kohtaavat lämpimissä merkeissä. Koirakuvista tykkään erityisesti. Minun maailmassani eläin on samanarvoinen kuin ihminen, enkä pysty ymmärtämään ihmisen itselleen asettamaa ylivertaisuusasemaa.

Länsimaisessa sivistysyhteiskunnassa koiraa, tuntevaa olentoa, pidetään yleisesti ihmisen parhaana ystävänä ja perheenjäsenenä. Companion animals are family! Äiti ja isä: minkälaisen mallin haluat antaa lapsellesi?

”Those who abuse animals, not only introduce inter-personal violence issues and change their own psychological development, but also inhibit development of their society.”

 

10454343_1506515816231483_861546201848806398_n

Advertisements