Lonely Ladyn elämän onnellinen ehtoo

Näin kansainvälisenä Eläinten päivänä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja kunnioittaa juuri poisnukkuneen koiramatriarkka Lonely Ladyn, entisen hylätyn lemmikin, muistoa ja katsoa vuoden takaisiin aikoihin.

Syyskuussa 2013, kun Romanian koiraviha roihahti karmeimmilleen, silmiini osui netissä kertomus koiravanhuksesta, jonka omistajat olivat hylänneet erottuaan ja muutettuaan muualle Bukarestin City Centerissä. Koira kävi raaputtamassa kotiporttia toivoen, että ihmiset, jotka olivat olleet sille tärkeimmät läpi elämän, tulisivat avaamaan ja se pääsisi taas kodin lämpöön. Uudet omistajat eivät halunneet vanhaa narttua koiraa pihaansa. Se siis jäi elämään kadulle, ihmisten ja liikenteen armoille, ja käy välillä koittamassa tassullaan porttia paikkaan, jonka se koko tähän astisen elämänsä tunsi kotina.

Tuo surullinen esimerkki kertoi koruttomasti siitä, miten romanialaisesta lemmikistä tulee yhdessä hetkessä katukoira. Fifirockin ohella (11.9.2013) kirjoitimme aiheesta myös Rescueyhdistys Kulkurit ry:n facebookiin halutessamme jakaa uskollisen koiran sydäntäriipaisevan tarinan muidenkin kanssa.

130911-poordarling
Lonely Lady Bukarestissa syyskuussa 2013. Kuva: Animalzoo.ro

En päässyt asiasta yli, ja otin yhteyttä Animalzoohon selvittääkseni koiran kohtalon. Naapurit olivat ruokkineet koiraa, mutta talvi oli tulollaan ja vanhusta odottaisi kurjat ajat. Animalzoon ihmiset käyttivät kontaktejaan ja kertoivat, että paikallinen eläinsuojelija, jolla oli kontakteja Saksaan, oli juuri käynyt hakemassa koiran huostaansa. Huokaisin helpotuksesta.

Tovin verran myöhemmin vietin unetonta yötä ja niin taisi tehdä myös romanialainen eläinsuojelija Anda Murgu, jolta sain viestin: koiravanhus on luonani! Anda oli nähnyt facepostauksemme aiheesta, ja kun hänen eläinsuojelijatuttavansa kertoi talteenottamastaan vanhasta nartusta, joka ei halunnut olla ulkopaddockissa, vaan kaipasi sisätiloja ja ihmisen läheistyyttä, Anda otti sen luokseen tietäen, että Kulkurit auttaisi tässäkin kohtaa etsimään mummokoiralle lämpimän kodin.

1001592_690391260971210_632129102_n
Tapasin Lonely Lady Andan luona Romaniassa lokakuussa 2013. Kuva: Salla Honkapää

Tärisin ilosta. Niin tärisi puheenjohtajamme Sallakin, ja innosta kiljuen otimme Lady-koiran adpotio-ohjelmaamme. Halusin luonnollisesti toimia Ladyn varaajana; olinhan seurannut sen tarinaa alusta alkaen. Koska kotia etsivissä koirissa oli jo yksi Lady-niminen, Lonely-etuliite oli helppo lisätä mukaan. Tiesin, ettei se tulisi olemaan kauaa yksinäinen.

Vieraillessamme Andan luona Romaniassa lokakuussa 2013, tapasimme tuon hymyileväisen, iloisen ja ihmisrakkaan koiramummon. Ensitapaamisemme oli itkunsekaista hihitystä.

Lonely Ladyn tarinasta kirjoitti myös Iltalehti 6.12.2014. Toimittaja Pipsa Parkkisen artikkeliin pääset tästä >

988747_690365057640497_871849163_n
Lonely-etuliite Ladyn nimestä sai tippua pois, kun se pääsi uuden emäntänsä syliin Helsinki-Vantaan lentoasemalla 2.11.2013

Suomeen Lady matkusti 2. marraskuuta, omaan kotiin Tampereelle, missä sillä oli kavereinaan maanmies Pepsi (ja myöhemmin myös Tintti-tyttö), kissa sekä kuusi 3-12-vuotiasta ja vastasyntynyt pentue mopseja. Ladyn uusi omistaja oli koiramummolle lottovoitto, eläkepäivien taivas, missä vanhus sai ansaitsemansa arvostusta, rakkautta, huolenpitoa ja huomiota.

Suruviesti tavoitti meidät 2.10.2014, kun vanhan matriarkan aika oli tullut siirtyä ajasta ikuisuuteen, sinne, missä kipuja ja kolotuksia ei ole.

Näin kirjoitti Ladyn omistaja facebook-sivuillaan surun päivänä:

Tänään on se päivä, kun minun matkani on kuljettu loppuun. Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet, älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle, vaan pidä minua sylissäsi ja kerro minulle kaikista yhteisistä hetkistämme. Silitä turkkiani niin kauan kunnes olen kulkenut rajan yli ja sydämeni on sammunut. Muistele minua, mutta älä takerru minuun vaan jatka eteenpäin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.

Kiitos Laila kaikesta, mitä Ladyn eteen teit ❤

Advertisements