Erilaista matkakuumetta. Pian kohti Romaniaa.

Saunan jälkeen kömmin yöunille puhtaisiin valkoisiin lakanoihin, joissa kolme raukeaa pikkukoiraa jo köllöttää. Entiset kadulle hylätyt koiraneidit nauttivat elämänsä jatkoajasta. Kukaan ei enää ikinä kohtele niitä kaltoin.

Imen itseeni jokikisen sekunnin tuosta seesteisestä hetkestä samalla, kun mieleni valtaa ahdistus ja ristiriitainen levottomuus. Kotona on kaikki hyvin, olen täällä onnellisempi kuin koskaan, minulla on paljon ja vielä enemmän – miksi silti lähden takkatulen äärestä ja rakkaitteni luota paikkaan, jota kohtaan tunnen inhoa ja syvää katkeruutta joka päivä? Ikävöin perhettäni jo nyt. Miksi en vain voi sulkea kaikkea tuohon kurjaan maahan liittyvää pois päästäni ja jatkaa elämää kuin mitään kärsimyksiä ei olisikaan? Puren huulta. Rintaa puristaa.

Poden syvää huonoa omaa tuntoa vetäessäni peiton korviini harmonisessa makuuhuoneessa, turvallisessa talossa, kaiken kauniin keskellä. Häpeän ahdistustani. Häpeän hyvää oloani mielessäni he, joita menen pian tapaamaan.

141021-peppi
Bukarestin kaduilta hylättynä löydetty Peppi on uskollinen unikaverini

Perspektiiviä

Mitä tekee ystävämme Anda juuri nyt Romaniassa kalsean romanikylän keskellä sijaitsevassa talossaan, jossa on vain yksi lämmin huone eikä edes wc:tä? Nukkuuko hän tänäkin yönä vai tunnin, pari kerrallaan, heräten alati kymmenien huomassaan olevien koirien varoitushaukkuihin? Aavistaako hän, että naapurit heittävät jälleen pihapiiriin aidan yli koiranpentuja, joiden kohtalo on joutua toisten koirien raatelemiksi? Odottaako hän tuttua kolahdusta, kun kivi kolahtaa kattoon muuten hiljaisessa yössä? Pystyykö hän edes kääntämään kylkeään sängyssään, joka on täynnä pieniä, vanhoja tai muuten erityistarpeisia koiria?

Elämä on valintoja. Anda on omistanut elämänsä koirille. Siis kirjaimellisesti. Ei ainoastaan tuntia, paria tiistaisin töiden jälkeen tai joskus viikonloppuisin tai silloin, kun hänelle sattuu sopimaan, vaan 24/7. Hän ei voi harjoittaa ammattiaan lakimiehenä eläinsuojelutyönsä takia. Lue lisää Andasta täällä >

Sysimustaa rinnakkaistaloutta

Parin päivän kuluttua tapaamme jälleen. Tapaamme myös Cornelian, nuoren tulisieluisen naisen, joka ainoana kaupungissaan tekee mitään koirien kurjuuden eteen. Hän ruokkii Rosiorin kunnalliselle tarhalle sullottuja satoja koiria itse ja omilla rahoillaan, sekä rakentaa niille lisätilaa & häkkejä. Apua hän saa pienimuotoisesti ulkomaisilta ystäviltään. Koiria virtaa tarhalle kamalaa tahtia.

Kaupungin verovaroin ylläpitämä tarha on tavallinen esimerkki romanialaisesta korruptiosta; rankkurit ja tarhanpitäjät käärivät koirien hoitoon osoitetut rahat omiin taskuihinsa. Pormestari on tarhan johtajan hyvä kaveri.

Tällä tarhalla ei ole aiemmin tapettu koiria, sillä Cornelia on onnistunut systemaattisesti saamaan niitä adoptioon mm. Saksaan, Brittein saarille ja Suomeen, jolloin koiramäärä on saatu pidettyä jotenkin kurissa. Rankkurit ovat kuitenkin ehtineet Cornelian edelle kasatessaan koiria tarhalle, joka on nyt ääriään myöden täynnä. Häkeissä on sekaisin kaikenlaisia koiria: nuoria, vanhoja, sairaita, tiineitä, juoksuisia narttuja.

1525635_728557420570358_8259448365400878462_n
Rosiorin kunnallinen tarha 19.10.2014

Pari viikkoa sitten Cornelia löysi ensimmäiset tarhalla tapetut koirat jätesäkeistä huoltorakennuksen pakastimesta. Uusille koirille on saatava tilaa tarhalle. Sanomattakin on selvää, ettei niitä lopetettu kuten me suomalaiset ymmärrämme eläimen eutanasian. Romaniassa kunnallisten tarhojen koirista yksikään ei nukahda levollisesti ikiuneen eläinlääkärin pöydällä. Ei yksikään.

Oma paha mieleni on pientä Cornelian tuskaan verrattuna. Toissa päivänä hän löysi tarhan häkeistä myrkytettyjä koiria. Rankkurit eivät myönnä myrkytyksiä, vaan väittävät koirien syöneen hiiriä, jotka olivat nielleet myrkkysyötteäjä. Cornelia oli onnistunut saamaan yhden koiran ruumiin tutkittavaksi, jotta kuolinsyy voidaan analysoida.

Ketä kiinnostaa?

Entäpä sitten, kun todetaan, että koira oli kuollut rotanmyrkkyyn? Ei varmaan mitään. Pormestari on tarhanjohtajan kaveri, osa samaa rinnakkaistalouden ketjua kuin paikalliset virkamiehet, terveysviranomaiset ja poliisit. Cornelia on tätä voimaa vasten kovin yksin. Ainoa, joka Romanian kammottavaan eläinrääkkäystilanteeseen voi vaikuttaa, on EU. Se on ainoa mahdollisuus. Mutta miten paljon meppejämme ja komission virkamiehiä kiinnostaa romanialaisten koirien ja niitä suojelevien ihmisten pitkittynyt kärsimys? Koska koirat eivät edistä unionin kaupallisia intressejä, vastaus on ilmiselvä. Poliittista tahtoa epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi ei ole.

Minä joudun viettämään Andan kotikylässä vain pienen tovin. Ajamme auton suoraan hänen pihaansa korkeiden aitojen taakse mahdollisimman matalalla profiililla, ettei Anda joudu vaikeuksiin takiamme; naapurit nimittäin tulevat vaatimaan lahjuksia huomatessaan vierailijoita paikalla. Vastineeksi he jättävät Andan hetkeksi rauhaan. Meidän ei tarvitse nousta autosta kadulle ja kohdata kyläläisiä silmästä silmään. En edes uskaltaisi. Taannoin eräs auton kanssa kadulle odottamaan jäänyt piti turvanaan etälamautinta naapureiden hyökkäyksen varalta.

Edes vähän hyvää

Valitsin antaa pienen hetken mukavasta elämästäni romanialaisten koirien ja eläinsuojelijoiden auttamiseen matkustamalla tuohon kommunistisen diktatuurin perinteessä elävään maahan. Siirryn epämukavuusalueelleni muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen voin taas palata turvalliseen arkeeni. Ahdistukseni nolottaa. Se on luksusongelma. Sammutan yövalon ja ojennan käteni kohti tyytyväisenä nukkuvaa pientä koiraa. Cosmo pääsi pois Cornelian kaupungin kuolemantarhalta viime maaliskuussa.

Jään miettimään, mitä pakkaan matkalaukkuuni. Päällimmäiseksi laitan pari pussia sinisiä Marianne-karkkeja, se on varma. Anda rakastaa niitä.

141021-cosmo
Rosiorin kunnalliselta tarhalta pelastettu Cosmo on nyt onnellinen ja iloinen Suomi-koira

 

Mainokset