Reissunjälkeistunnelmia ja ajatus paremmasta maailmasta

Melkoinen viikko takana. Vauhtia oli sen verran, että yhä hengästyttää. Sekä ruumis että sielu tarvitsevat happea, rauhaa ja tilaa kaiken nähdyn & koetun prosessointiin. Koiratarhoilla, klinikoilla ja eläinsuojelijoiden kanssa vietetyt päivät venyivät 13-15 tuntisiksi, minkä jälkeen kävimme läpi hotellilla yömyöhään valokuvia ja videoita, koirien kuvauksia sekä päivien aikana tapahtuneita asioita. Valokuvia otin yli 4 000 ja videoitakin ihan muutaman. Yöunet kylmässä hotellihuoneessa jäivät välillä neljään tuntiin.

Aamiaiset olivat hätäisesti huiviin heitettyjä yksittäisiä voileipiä, lounaat suklaapatukoita, joskin iloksemme OneVetissa meitä odotti runsas ja notkuva herkkupöytä. Yhteistyöklinikkamme uutteran henkilökunnan työote on kertakaikkisen ihailtavaa. Siinä missä Suomessa pidetään raivoisasti kiinni lakisääteisistä kahvitauoista eikä työmaalle tulla vahingossakaan liikaa etuajassa, näillä naisilla on varsin nöyrä asenne työhön. Koirien kuljettaminen klinikalta lentoasemalle sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 03 ilman silmällistäkään unta on heille aivan ookoo, eikä valmistautuminen aamuyhdeksältä alkavaan työvuoroon, joka loppuu aikaisintaan iltayhdeksältä, kirvoita kitkeriä sanoja. Arvostan suuresti.

IMG_2865
Kahden kerroksen väkeä Glinan tarhan iltahämärässä ja hyytävässä tuulessa 26.10.2014

Muutamana iltana ehdimme illallistamaan; Rosiorissa Cornelian ja OneVetin Irinan & Andreean kanssa, minkä lisäksi eräänä iltana Bukarestissa saimme kunnian istahtaa alas tohtori Aurelianin kanssa intialaisen ruoan ääreen hioessamme projektisuunnitelmaa Rosiorin kaupungin tilanteesta. Glinan tarhalla vietetyn viimaisen ja kolean päivän päätteeksi Carmen tarjosi meille vegeshaormat paikallisella grillillä, enkä muista milloin viimeksi olisin syönyt mitään niin herkullista.

Tapasimme useita tuttuja eläinsuojelijaystäviämme ja tutustuimme heihin, joiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä facebookin kautta eri eläinsuojeluasioihin liittyen aina steriloinneista adoptiohin. Vastoin odotuksia pääsimme sisään Palladyn kunnalliselle kuolemantarhalle, ja onnistuimme jopa adoptoimaan sieltä kaksi koiraa. Kollegani Sini järjesti lisäksi erään jalkavaivaisen ison koiran adoptoinnin paikallisen eläinsuojelijan avustuksella. Jututimme rankkureita ja tarhan vahtia, ja saimme myös ottaa valokuvia.

IMG_8781
Palladyn kunnallisen tarhan asukki 22.10.2014

Pelastimme raitiovaunukiskoilta nuoren koiran Bukarestin keskustassa ja pienen pennun erään kylän pellolta sekä ison, lempeän uroksen samasta paikasta. Pentu pääsi OneVetiin tehohoitoon, ja sinne päätyivät myös kaksi muuta koiraa käytyään ensin steriloitavina Dr. Aurelianin taitavissa käsissä. Vaihdoimme ajatuksia RAR:in voimanaisten kanssa. Organisaatio on suorittanut Romaniassa kunnioitettavasti jo yli 30 000 sterilointia.

IMG_0326
Dr. Aurelian steriloimassa löytämäämme nuorta narttukoiraa, jonka nimesimme Theaksi.

Käydessämme Rosiorissa tarhalle saapui paikallisen TV-kanavan toimittajat, jotka halusivat meiltä haastattelun tarhan tilanteesta ja siitä, miten kaupungin koiratilannetta tulisi parantaa. Rosiorin tarhan traaginen arki on jotain niin kammottavaa ja oksetusreaktioita aiheuttavaa, että se ansaitsee tulla käsitellyksi erillisenä artikkelina. Onneksi meillä on tähän suunnitteilla auttamisstrategia, joskaan se ei auta tarhalla tällä hetkellä kärsiviä eläimiä.

IMG_1560
Salla ja Rosiorin tarhan rakkautta ja ihmisen läheisyyttä janoavat surusielut

Ensimmäisinä päivinä mukanamme kiersi YLE:n Avec Tastula –kuvausryhmä. He taisivat viedä auringon ja hyvän ilman mukanaan, sillä heidän palattuaan Suomeen, Romaniaan iski lumimyräkkä ja keli muuttui kirjaimellisesti jäätäväksi. Kaksi viimeistä päivää olivat kurjia kaikelle elävälle. Mieltä lämmitti kuitenkin vierailu Suflete Dragin uuden tarhan rakennustyömaalla, mikä antoi taas hippusen toivoa sille, että asiat kehittyvät ja niihin saadaan muutosta yhteistuumin. Andan ja Alinan hyvä, positiivinen draivi tarttui meihinkin. Karusta arjestaan huolimatta he näkivät tulevaisuuden jo valoisampana kuin puoli vuotta takaperin.

IMG_1901
Anda ruokkimassa kadulta pelastamaansa koiraemoa, joka asuu tarhan parakkirakennuksessa kahden pienen pentunsa kanssa.

On todettava, että olen yhdistyksestämme äärettömän ylpeä. Kahdessa ja puolessa vuodessa olemme nousseet kansainvälisesti arvostetuksi, verkottuneeksi toimijaksi, jota arvostetaan ja joka oikeasti saa aikaan ei pelkästään ruohonjuuritason vaan myös strategista apua Romaniaan. Saamme tehdä merkittävää yhteistyötä pätevän, tavoitteellisen ja äärettömän sinnikkään kumppaniverkoston kanssa, sellaisen, jonka jäsenet haluavat kehittyä, kehittää ja mennä eteenpäin. Tämä ei ole mitään pikkunäpertelyä.

Sydäntä lämmittää myös valtavasti ne kaikki tsemppaukset, joita olemme facebookin kautta saaneet. Niin moni ihminen ymmärtää vaativan vapaaehtoistyön realiteetit ja arvostaa panostamme. Se tuntuu hyvältä ja auttaa jaksamaan.

Tähän on hyvä lainata aktiivisen sterilointihankkeita kanssamme tekevän Doinan sanoja. ”My biggest hope is that one day we can all meet for a drink and have no dog/cat/animal to worry about, because they all would have been protected by law and human kindness”.

IMG_2526
Lempeä Filica etsii kotia Suomesta Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta. http://kulkurit.fi/filica/
Mainokset