Mieti vielä kerran – oletko oikeasti valmis sitoutumaan?

Olipa kerran koiranpentu. Se syntyi ei-toivottuna ja syyttömänä omaan kohtaloonsa Romaniassa. Vastuuttoman omistajan hylkäämä emokoira oli yrittänyt selvitä tien varressa pentujensa kanssa, jotka olivat vasta muutaman viikon ikäisiä. Emo oli hämmentynyt, peloissaan ja nälkäinen. Pientareelle heitettyjen roskien seasta löytyi tuskin mitään syötävää. Kaksi pennuista jäi pian auton alle. Ihmisten viha teki lopun emon kurjasta elämästä, kun se kuoli hitaasti myrkytettynä. Kaksi jäljelle jäänyttä pentua sai selvitä omillaan.

Kylän ainoa eläinsuojelija sattui kauppareissullaan näkemään ojanreunassa kiiluvan silmäparin, pysäytti autonsa ja meni katsomaan tarkemmin. Hän näki pienen koiranpennun, jonka vieressä kerällä makasi toinen, hädin tuskin hengissä ollut sisarus. Nainen poimi märät, tärisevät pennut mukaansa ja toi ne kotiinsa. Kotiin, joka oli jo tupaten täynnä ihmisten hylkäämiä, kaduilta pelastettuja entisiä lemmikkejä tai sinne syntyneitä pentuja. Pienokaisten takkuiset turkit puhdistettiin punkeista ja takiaisista.

IMG_0672
Hylättyinä löytyneitä koiranpentuja romanialaisen eläinklinikan hoitolassa 10/2014

Heikompi pennuista menehtyi pian. Sen viimeisiin hetkiin sisältyi onneksi huolenpitoa ja lämmin nukkumapaikka. Jäljelle jäänyt sai aikanaan leikkiseuraa eläinsuojelijan muista suojateista. Pentu kasvoi ja vahvistui. Se oli touhukas, sosiaalinen ja vauhdikas, aivan kuten koiralapsen kuuluu ollakin.

Uinuvassa kylässä ei ollut eläinlääkäriä, ei myöskään viereisessä kylässä, vaan rokotuksille piti lähteä Bukarestiin saakka. Tuttava auttoi autotonta eläinsuojelijaa. Bensarahan maksaminen kirpaisi, mutta onneksi samalla reissulla eläinlääkäriin matkasi lähtövalmisteluille toinen koira, sellainen, jota odotti koti Suomessa. Eläinsuojelija toivoi salaa, että tämä piennarpentukin voisi päästä suomalaisen rescueyhdistyksen adoptio-ohjelmaan. Hittimateriaalia se ei ollut, ainoastaan tavallisen näköinen koiralapsi, sellainen, joita on Romania pullollaan.

Ja niinhän se pääsikin. Itse asiassa rescueyhdistyksen vapaaehtoiset kävivät Romanian-matkallaan tapaamassa eläinsuojelijaa ja hänen huomassaan olevia koiria. Pentu oli valloittava ja aktiivit tykästyivät kovasti hyväntuuliseen kaveriin. Tuliaisina tuodut lahjoituslelut olivat sille jotain aivan uutta. Kamera räpsyi ja kuvat päätyivät aikanaan koiravaraajalle, joka kirjoitti pennusta ilmoituksen kotia etsivien joukkoon yhdistyksen nettisivuille. Muutaman viikon jälkeen pennun esittelyyn ilmestyi ilahduttava teksti: Varattu.

P1000733
Hylättynä löydetty koiranpentu romanialaisella tarhalla

Oletko ajatellut, että…

Tätä edelsi kotiehdokkaan kanssa liuta vaihdettuja sähköposteja ja useita pitkiä puheluita. Varaaja oli kiinnostunut, miten harkittu päätös pennun ottaminen oli. Mitä jos ja kun koiran kanssa tulee eteen haasteita? Riittääkö kärsivällisyys vaikeinakin hetkinä, onko kykyä & halua johdonmukaiseen opastamiseen? Kestävätkö elämän muutostilanteet koiran? Entä jos poikaystävä jättää tai perheeseen syntyy lapsi; pysyykö koira yhä rinnalla?

Emäntäehdokas oli vuorenvarma – hän tekisi mitä tahansa koiran eteen; olihan hänellä kahdenkymmenen vuoden kokemus koirista.

Luopumista

Niin eläinsuojelija matkasi taas tuttavansa kyydittämänä Bukarestiin. Parituntisen ajon aikana oli aikaa muistella pennun elämän alkumetrejä. Hauras pentu oli nyt jänteävä ja hyväkuntoinen nelikuinen. Pala kurkussa eläinsuojelija silitti pienokaista. ”Voi hyvin rakas”, hän kuiskasi jättäessään pennun eläinklinikalle lähtövalmisteluja varten. Sitä odottaisi uusi koti kaukana Suomessa muutaman viikon päästä.

Klinikan hektisyys, oudot äänet ja hajut pelottivat pentua. Miksi olen täällä? Missä emäntäni on? Hämmennyksissään sille ei maistunut ruoka.

Alkujärkytys ei ottanut laantuakseen, eikä jännitystä helpottanut joutuminen uusien, pelottavien lajitovereiden seurassa jaloittelemaan klinikan takapihalle. Isommat kyrmyttivät pienempää ja vauhdikkaiden leikkien tuoksinnassa jäi helposti jalkoihin. Päivät ja yöt ahtaassa häkissä turhauttivat. Naapurihäkin asukas piipitti paljon.

12960_10151988674589708_309138218_n
On muistettava, että suloisesta pennusta kasvaa aikuinen koira, johon sitoudutaan sen loppuelämäksi.

Kun pahimmasta kauhistuksesta oli selvitty, alkoivat lähtövalmistelut. Hoitajat olivat kivoja, mutta loishäätöjen laittaminen ja tautitestaukset eivät. Valeluliuos niskassa tuntui inhottavalta. Eräänä yönä 03 aikaan pentu ja neljä muuta koiraa laitettiin lentobokseihin ja kuljetettiin autolla läpi Bukarestin Henry Coandan lentokentälle. Klinikan hoitajien työvuoro oli päättynyt iltayhdeksältä. Ssamoilla silmillä he hoitivat lähtöprosessin ja ehtisivät nukkua ainoastaan pari tuntia ennen työvuoron alkamista aamuyhdeksältä. ”Anything for the dogs”, he tapaavat sanoa.

Epämiellyttävä matka kurjuudesta Suomeen

Turvatarkastuksen kautta boksit hurahtivat tavarankäsittelyyn. Joka paikassa oli ihmisiä, matkalaukkuja, räminää ja kolinaa. Ruuman melu ja humina otti korviin. Lentokoneen nousukiito oli epämiellyttävää, lentomatka pomppuinen eikä laskukaan tuntunut kivalta. Välilaskupaikassa koirat siirrettiin Helsinkiin menevään koneeseen. Sillekin lennolle osui turbulenssi. Boksin pohjalle oli päässyt hätäpissa.

Helsinki-Vantaalla lentokummi saatteli koirat yhdistyksen edustajille, jotka passien tarkastusten ja sirujen lukemisen jälkeen luovuttivat koirat uusille omistajille. Pentu pääsi naisen syliin. Nainen hymyili leveästi. Valokuva tästä hetkestä päätyi yhdistyksen facebook-sivuillen kodin saaneiden koirien joukkoon. Se keräsi kasapäin tykkäyksiä. Eläinsuojelija Romaniassa kommentoi kuvaa kolmella sydämellä.

Muutaman päivän kuluttua koiravaraaja sai kiukkuisen puhelun. ”Tämä elukka saa nyt ruveta etsimään uutta kotia. Mitä pikimmin haette sen pois täältä, sen parempi”.

Varaaja sai kuulla koiran olevan ”mahdoton, arka eikä ole yhtään sellainen kuin kuvauksessa sanottiin. Sitä paitsi se dominoi vanhempaa koiraamme ja siitä on paljastunut haukkuherkkyyttä. Näytin sille kaapin paikan, mutta se luulee olevansa pomo. Se yrittää päästä niskan päälle. Vanhempi koira pelkää sitä.”

Muutaman puhelun, sähköpostin ja paikanpäällä vierailun jälkeen varaaja oli samaa mieltä omistajan kanssa: pentu pitäisi hakea nopeasti pois. Ei siksi, että yksikään omistajan älyttömistä väitteistä olisi pitänyt paikkaansa, vaan siksi, että omistaja oli pahaksi koiralle. Koiralle ei annettu lainkaan mahdollisutta toipua matkaväsymyksestä ja näyttää pientäkään välähdystä oikeasta persoonastaan. Siihen kohdistettiin haitallisia koulutusmetodeja.

1410-pelto
Ollakseen tasapainoinen koirakansalainen, lemmikki tarvitsee aktiviteetteja ja ymmärrystä. Eläimen kotiutuminen ottaa aikaa, monesti useita kuukausia.

”En ole ensimmäistä kertaa koirien kanssa tekemisissä”.

Omistajan suurin ongelma oli haluttomuus ottaa vastaan neuvoja, opastusta ja onneton taito ymmärtää koiran käyttäytymistä. Stressistä, jota jokainen eläin Suomeen saapuessaan tuntee, hän ei kyennyt tajuaamaan edes perusteita, ei, vaikka aiheesta puhutaan varaajan kanssa jo ensikontakteissa ja yhdistyksen nettisivuilla on siitä kattavasti infoa. Hän jätti aktiivisesti kuuntelematta kaikki ohjeet, joilla yhteisen elämän alkutaipaleen olisi saanut rullaamaan nätisti. ”Kyllä minä tiedän.”

Ja niin yhdistys ryhtyi etsimään pennulle väliaikaista hoitopaikkaa. Taas soitettiin kasapäin puheluita. Selvittelyjen jälkeen hämmentynyt nuori koira istuu varaajan auton peräkontissa. Entisen kodin valot loittonevat pian näköpiiristä.

On selvää, että tässä uudelleensijoittamisajassa olisi ehditty tekemään paljon eteenpäinvievää tuikitärkeää vapaaehtoistyötä ja tekemään jotain hyvää Romanian kammottavan eläinrääkkäystilanteen hyväksi – tai vaikka viettämään hetki vapaa-aikaa omien koirien kanssa – mutta velvollisuus laittoi käärimään hihat, ja selvittelemään typerän, itsekkään ihmisen aiheuttamaa ongelmaa, jonka keskiössä oli viaton koirantaimi.

Lisää stressiä

Hoitopaikkaan siirryttyään pentu ihmetteli taas eteensä tulleita outoja asioita, hajuja ja ääniä muutaman päivän. Moni juttu oli pelottava, mutta melko pian se saattoi rentoutua. Hoitaja ei seurannut neuroottisena sen jokaista viiksikarvan väräytystä tai puuttunut sen ja talossa olevien koirakavereiden perustouhuihin, vaan pentu sai rauhassa tutustua uuteen ympäristöön. Viikon kuluttua se oli jo kutakuinkin oma itsensä – leikkisä, iloinen ja reipas.

Juuri, kun pieni oli sopeutunut hoitopaikkaansa, uudelleensijoitusilmoitus netissä oli tuottanut tulosta ja uusi perhe tuli tutustumaan siihen. Siis sellainen perhe, josta koiravaraaja pystyi laittamaan päänsä pantiksi, ettei se pettäisi pennun luottamusta, vaan tarjoaisi sille turvallisen kodin sen loppuelämäksi. (Kyynikko voisi tässä kohtaa todeta, että joo, niin taisi luvata se edellinenkin perhe.) Ja ennen kaikkea sellainen uusi koti oli sellainen, jonkä mielestä tämän Anna rescuekoiran kotiutumiselle aikaa -artikkelin sisältö on itsestään selvää. Joka tapauksessa, edessä olisi jälleen muutoksia.

Onneksi koirat ovat suurimmaksi osaksi sopeutuvaisia. Tätäkin pentua odottaa vielä arvoisensa elämä. Sen syntymän jälkeiset ensimmäiset viikot eivät luvanneet suuria, eivät myöskään ensimmäiset päivät ajattelemattomassa, umpimielisessä kodissa. Syytön koira joutui kestämään täysin turhaa stressiä ihmisen itsekkyydestä johtuen.

Kun mietit eläimen – minkä tahansa eläimen – hankintaa, kysy itseltäsi: olenko oikeasti harkinnut, haluanko oikeasti sitoutua? Mikään ei ole sen vilpittömämpää kuin koiralta ansaittu kiintymys. Rakkauden on oltava molemminpuolista.

Älyn mittauksesta leluhyllylle

Minä mietin sillä aikaa, mistä löytäisi pätevän insinöörin kehittämään älymetrin, johon jokaisen koirasta haaveilevan pitäisi puhaltaa ennen minkäänlaista keskustelun aloitusta varaajan kanssa. Puhalluskokeen reputtaneet ohjattaisiin suoraan Prisman pehmoleluosastolle.

Uskon, ettei yksikään meistä, jotka annamme kaiken aikamme vapaaehtoistyölle, halua viiden päivän jälkeen koiran kotiutumisesta kuulla moista sontaa yhdeltäkään talonpoikaisjärjen kadottaneelta egoistilta. Epäreilua kohtelua pelastamilleen surusieluille ei myös toivo yksikään Romanian sietämättömissä oloissa toimiva eläinsuojelija.

1457560_10151988674534708_48071260_n
Vanhan koiran kiintymys on yksi suurimmista aarteista ❤
Mainokset