Kertakäyttölemmikkejä ja poliittista velttoutta yhteisessä Euroopassamme

Facebookini uutisvirta sisältää usein surullista ja järkyttävää materiaalia, jonka näkeminen ahdistaa ja saa voimaan pahoin. Moni vaativaa kansainvälistä vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekevä kertoo samaa.

Tuskaa ja turhautumista lisää se, että valtavasta työmäärästä, vetoomuksista ja lobbauksesta huolimatta mitään muutosta eläinten paremman suojelun suhteen ei tapahdu. Päinvastoin, on kuin kaikki menisi yhä huonompaan suuntaan. Voimattomuuden tunne lannistaa, ja tuskaa lisää sosiaalisessa mediassa alati silmille hyppivä raaka materiaali. Painajaiset ja unettomuus eivät vaivaa ainoastaan eläinsuojelutyötä tekeviä, vaan useat tavalliset ihmiset sanovat kauhukuvien jahtaavan heitä ajoittain hulluuteen saakka.

Silmien sulkeminen ei kuitenkaan ole vapaaehtoistyössä uurastavalle vaihtoehto. Andrew Boydin sanoin: “Compassion hurts. When you feel connected to everything you also feel responsible for everything”. Onnistumisia tulee harvoin, ja oman psyykkisen hyvinvoinnin kanssa joutuu tasapainottelemaan alati. Työ on aikaa vievää, kuormittavaa – ja palkatonta. Vastapuolella on poliittisia vaikuttajia, päättäjiä ja virkamiehiä, tahoja, jotka voisivat halutessaan vaikuttaa merkittävästi eläinsuojelutilanteeseen ja suitsia kärsimystä. Sellaisia tahoja, joiden työstä maksetaan palkkaa meidän veroeuroistamme. En kuitenkaan osaa nimetä yhtäkään, joka olisi OIKEASTI aktiivisesti tehnyt mitään esimerkiksi kaakkoisen Euroopan eläinrääkkäystilanteen korjaamiseksi. Varsinaisia kansanpalvelijoita.

10624001_1059891840694243_6237881560584695284_o
Valokuva: Heidi Strengell

Valmisteilla oleva eläinterveysasetus on tästä hyvä esimerkki. Neuvosto ja kansalliset virkamieskoneistot katsovat eläintautiasiat ja niiden hallinnoinnin eläinsuojelua ja eläinten hyvinvointia tärkemmiksi.

Lukematon määrä huolestuneita EU-kansalaisia on osoittanut mieltään Euroopan kaduilla viimeisten vuosien aikana ja vaatineet Romanian koiriin kohdistuvien julmuuksien lopettamista. Vielä useammat ovat allekirjoittaneet läjäpäin poliitikoille ja päättäjille osoitettuja nettivetoomuksia, joissa vaaditaan EU:lta välittömiä toimia koirien ja kissojen suojelemiseksi. Mikään ei kuitenkaan muutu. Poliitikot vähät välittävät asioista, jotka ovat tavallisille ihmisille oikeasti tärkeitä. Se ei ole demokratiaa.

Miksi EU sitten ei tee mitään? Tästä aiheesta keskustellaan tiistaina 24.2.2015 Animalian järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä. Lue lisää ja osallistu >

Mainokset