Rescueyhdistystoiminta antaa enemmän kuin ottaa – useimmiten

Kun taas eilen tunteen palolla uppouduin rescueyhdistysasioihin, havahduin jälkikäteen laskemaan vapaaehtoistyöhön käyttämiäni työtunteja. Eiliseen tiivistahtiseen päivään niitä hujahti 7. Harvemmin ajankulua tulee sen suuremmin miettineeksi etenkin, kun omaan rooliini kuuluu suurilta osin pitkäjänteisyyttä vaativaa taustapuurtamista, jonka tuloksia ei näe heti konkreettisesti. Anyway, meillä aktiivisimmilla vapaaehtoisilla yhdistystyö vie viikkotasolla aikaa saman verran kuin perus palkkatyöhön käytetty aika. Sekään ei aina näy sellaisenaan ulospäin, rullaahan yhdistyksen toiminta reippaasti ja hyvällä draivilla eteenpäin.

1503-chart_ster-adoptiot_2014
Rescueyhdistys Kulkurit ry:n sterlioinnit ja adoptiot 2013-2014

Ja tottakai innokkaalla fiiliksellä rescuetyötä tehdäänkin, sillä ei tätä muuten jaksaisi. Kulkureissa prosessit ovat tarkasti mietittyjä sekä käytännön ja kokemuksen kautta hiottuja. On tärkeää, että asiat hoidetaan järkevästi ja vapaaehtoisilla on sujuvat puitteet toimia. Vuonna 2014 kauttamme sai kodin 423 koiraa ja steriloimme Romaniassa 1099 eläintä – aika hienoa, eikö? Taustalla tapahtuu paljon ja sisäisessä nettiryhmässämme käy melkoinen sutina 24/7. Viikoittaiset Hobo-lennot ovat tomeran organisoinnin tuloksia ja pelkästään yhden adoptoidun koiran kulkemisen kuvaaminen läpi adoptioprosessin ansaitsisi oman blogikirjoituksensa.

Kun kutsumus on vahva, ja eteen tulee jokin huomiota ja aikaa vaativa asia, silloin siivotaan alta kaikki muu ja keskitytään täysillä rescuetyöhön. Kun Evira julkaisee nuivan tiedotteen koirien maahantuonteihin liittyen tai Iltasanomat repii typeriä otsikoita loistautisista koirista, silloin ei lähdetä shoppailemaan tai istuskelemaan kahville turisemaan kivoja, vaan ryhdytään siltä seisomalta kriisiviestimään ja laatimaan vastineita. Kun valmisteilla olevalla lainsäädännöllä ollaan heikentämässä eläinsuojelutilannetta Euroopassa, me käärimme hihat ja ryhdymme vastataistoon. Villieläinasetusasia on tästä hyvä esimerkki. Kun yhteistyökumppanimme Romaniassa tarvitsee akuuttia apua, me toimimme, oli sitten kyse kadulle synnyttäneen äitikoiran auttamisesta, auton hajoamisesta, myrskytuhoista, ruoan loppumisesta tai viranomaisten mielivallasta. Kun rankkurien päällikkö kertoo Romanian tv:ssä, että 90 % ulkomaille adoptoiduista koirista päätyy ravintoloiden patoihin tai eläinbordelleihin, me otamme kantaa. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joihin on reagoitava heti.

150308-2
Koiranpentuja vapaaehtoisten ylläpitämällä Glinan tarhalla lähellä Bukarestia 22.10.2014. Paria päivää myöhemmin satoi ensilumi.

Ja juuri kun pääsee tuudittautumaan hetken rauhaan, niin Mr. Murphy pitää huolen siitä, että jostain pullahtaa esiin seuraava ratkomista vaativa ongelma. Jos muilla rintamilla on hiljaista, niin päänvaivaa ja turhautumista aiheuttaa tavallinen koiranomistaja. Adoptiopolitiikkamme on tarkka ja tiukka, emmekä edes anna koiria kaikille halukkaille, mutta silloin tällöin tulee esiin yllätyksiä.

Uudelleensijoitukset ovat ehkä inhottavinta, mitä yhdistystyössä joutuu tekemään

”Tulkaa hakemaan toi koira pois” –tyyppiset puhelut ovat kamalia ja uudelleensijoitus kuormittaa sekä vapaaehtoisvoimin toimivia yhdistysaktiiveja että koiraparkaa, joka on ruljanssin keskiössä. Joillakin ihmisillä on lisäksi kummallinen käsitys siitä, että yhdistyksellä olisi joku perusvalmius vastaanottaa dumpattuja koiria. Ei ole. Ei ole koirataloa eikä ylimääräisiä hoitopaikkoja ja kaikkien aktiivien omat laumat ovat enemmän kuin täynnä. Siksi tuntuu välillä kohtuuttomalle, että ylipäätään joudumme uudelleensijoitustilanteisiin, sillä meidänhän pitäisi pystyä käyttämään kaikki resurssit auttamiseen ja kärsimyksen helpottamiseen Romaniassa.

Sitä todellisuutta vasten paksuinta mitä olen vähään aikaan kuullut on erään koiransa pois antaneen naisen vaatimus yhdistykselle: ”Teillä pitäisi olla joku puhelinpalvelu ihmisille, jotka ovat luopuneet koirasta. Minulla on niin paha mieli, että minun kyllä pitäisi tästä asiasta saada puhua lisää”. Tässä kohtaa meinasin viiltää ranteeni auki. Että ihan puhelinpalvelu? Mitä vielä? Se, että me teemme jo ihan valtavasti vapaaehtoistyötä monella rintamalla kodittomien koirien ja niitä suojelevien ihmisten auttamiseksi, pitäisi vielä pystyä tarjoamaan ihmisille psykologipalveluita?

Tämä kyseinen case kuormitti minua henkilökohtaisesti lähes kolme kuukautta johtaen siihen, että lopulta blokkasin naisen facebookissa, sillä se vuodatuksen määrä oli käsittämätön – niistä muutamista puheluista puhumattakaan, jotka olivat aivan loputonta sanatulvaa, mikä ei johtanut mihinkään. Tämä siis sen jälkeen, kun olin noutanut häneltä koiran pois ja järjestänyt kotihoitopaikan, eläinlääkärikäynnit jne. Muistan, kun istuin työpalaverissa, valmistelin samalla vaivihkaa kirjelmää maa- ja metsätalousministeriöön ja naisen nimi alkoi vilkkua puhelimen näytöllä. Perään tuli viesti, jossa aneltiin, että soittaisin pian, kun on niin kamalaa jne. Meinasi loppua happi. Voin kertoa traumatisoituneeni tapauksesta, se kummittelee yhä päässäni. Sanottakoon vielä, että koira on täysin moitteeton ja elää tällä hetkellä onnentäyteistä elämää uudessa perheessä. Tällaiset yksittäiset caset vievät hurjasti energiaa ja painavat mieltä – se kaikki on pois perustyöltämme. Kun omat voimat alkavat kuorman alla ehtyä, ainoa konsti kasata itsensä on vetäytyä omaan rauhaan oman perheen ja lemmikkien pariin, sulkea viestintävälineet ja huilata hiljaisuudessa.

Samoin hampaita ei paljon naurata, kun on juuri nähnyt tuoreita kuvia romanialaiselle tappotarhalle sullotuista koirista & eläinsuojelijoiden epätoivoiset pyynnöt seuraavaksi tapettavien koirien pelastamisesta ja seuraavassa hetkessä suomalainen koiranomistaja haluaa luopua koirastaan, koska se pissaa matolle.

150308-5
Tappojonossa olevia koiria Palladyn kunnallisella tarhalla 22.10.2014

Mutta se siitä valituksesta. Pääosin rescueyhdistystoiminta antaa enemmän kuin ottaa. On ihana saada koirien kuulumisia onnellisilta omistajilta, nähdä miten tukijoidemme lahjoittamilla rahoilla nousee pystyyn koiratarha Romaniaan sekä yhteistyökumppaneidemme postaamia kuvia sterilointipäivistä, joissa on leikattu kymmenittäin eläimiä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, kun romanialaisen kaupungin pormestari taipuu yhteistyöhön vapaaehtoisjärjestön kanssa kammottavan julkisen koiratarhan olojen parantamiseksi ja antaa tukensa koiramäärän suitsimiseen sterilointien keinoin. Tämänkin taustalla on kuukausien ponnekas uurastus. Ja kun hankkeessa on lisäksi mukana ehkäpä Romanian arvostetuin & paras sterilointieläinlääkäri tiimeineen, meillä on kaikki mahdollisuudet muuttaa yhden kaupungin eläinsuojelutilannetta pysyvästi parempaan suuntaan. Voimme parantaa sekä yksilöiden elämänlaatua että vaikuttaa laajemmin Romanian katueläintilanteeseen kestävän kehityksen keinoin.

Visioni on, että Rosiorin kaupungin massasterilointihanketta voitaisiin monistaa vauhdilla myös muihin kaupunkeihin ja kyliin Romaniassa sekä muualla kaakkoisessa Euroopassa, ja tätä osarahoitettaisiin EU:n koheesiorahastosta.

Sitä unelmaa kohden me hobottaret puksutamme! Hyvää naistenpäivää kaikille!

150308-6
Seniorit päivälevolla Glinan tarhalla 22.10.2014
Mainokset