Yhteistyöllä suitsimaan pentutehtailua ja eläinten laitonta maahantuloa

Facebookissa kiertää ahkerasti kahden vuoden takainen mielipidekirjoitus koskien ulkomailta tuotuja rescuekoiria. 6.3.2013 julkaistu lausunto on eläinlääkäriliiton puheenjohtajan Kirsi Sarion käsialaa. Muutamat seikat on ilmaistu siinä epäselvästi, minkä lisäksi teksti sisältää väitteitä, joiden paikkansapitävyys näin kaksi vuotta kirjoituksen kirjoittamisesta on kyseenalaista.

Sario olisi voinut asemansa huomioon ottaen pidättäytyä näin asenteellisen tekstin julkaisemisesta, tai ainakin ottaa asioista selvää ennen lausumien antamista. Tällaisenaan kirjoitus antaa hieman erikoisen kuvan eläinlääkäriliitosta, jonka jäsenistö kuitenkin koostuu ammattitaitoista eläinterveyden asiantuntijoista.

Kaikkien toimijoiden yhteinen huolenaihe pitäisi olla pentutehtailun vastainen taistelu ja koirien laittoman maahantulon kitkeminen. ”Koiraongelma hoidettava paikan päällä” otsikoitu kirjoitus pitäisi olla mieluummin ”Älä osta pimeää pentua”. Siinä kiteytyy se ajatus, jonka puolesta meidän kaikkien koiraharrastajien tulisi yhdessä kampanjoida. Tiedä taustat. Paperiton pentu voi olla laittomasti tuotu. Sen taustalla voi olla pentutehtailua. Vastuullisella rescuetoiminnalla ei ole mitään tekemistä pentutehtailun ja koirien laittoman maahantuonnin kanssa.

Meillä Suomessa on onnellinen tilanne eläintautien suhteen ja eläimistä ihmisiin välittyvistä taudeista lukiessa tulee helposti se ajatus päähän, että rajat kiinni ja äkkiä. Tämä ei kuitenkaan yhteisessä Euroopassamme ole mahdollista. Metisilliiniresistentin stafylokokki-bakteerin (ns. sairaalabakteerin) kulkeutuminen kotikeittiöömme lienee melkoisen paljon todennäköisempää tanskalaisen sianlihan tai oman sairaalavisiittimme seurauksena kuin vaikka romanialaisen rescuekoiran matkassa.

150322-npl
Romanialaistaustaiset löytökoiramme Cosmo, Nöpö ja Nappi ovat iloisia, sosiaalisia ja terveitä lemmikkejä

On totta, että susi, koiran esi-isä, on laumaeläin, joka elää susiperheen muodostamassa laumassa. Kuitenkin vapaana vaeltavia koiria tutkittaessa on todettu, että ne elävät ennemmin löyhissä seurueissa, joiden koostumus vaihtelee mm. narttujen kiima-aikojen ohjaamana. Kun rescuekoira päätyy tarhalle odottamaan kohtaloaan (on se sitten menehtyminen, lopetus tai muutamilla onnekkailla uudelleen sijoitus ihmisperheeseen), se elää melko karuissa oloissa. Se on taatusti on menettänyt oman ”laumansa”, eikä muodosta uutta laumaa häkkikavereiden kanssa. Lisäksi tällaiset karut tarhaolosuhteet ovat omiaan siihen, että tällainen koirapolo saa raaemman kautta positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta siitä, että ihminen on hyvä juttu; ruokaa kuitenkin tulee vain ja ainoastaan ihmisen annostelemana.

Eläintauti- ja zonoosiriskiasioihin pitää suhtautua vakavasti

Vakavia ihmiseen tarttuvia eläintauteja on paljon – meillä Suomessa onneksi vähemmän kuin maailmalla. Toivon, että Suomi säilyy raivotautivapaana maana hamaan tulevaisuuteen. 2000-luvulla todetut rabiestapaukset ja -epäilyt ovat kuitenkin olleet nimenomaan laittomasti maahantuotuja eläimiä (Virosta tuotua hevosta lukuunottamatta). Tarttuvat taudit ovat uhka, mutta rescuekoirat eivät ole ainoita rajojen yli matkustavia eläimiä.

Tautien siirtymistä saadaan tuontisäädöksillä rajoitettua, eikä koirien matkustelu aiheuta kohtuutonta riskiä. Laittomasti maahantulevat eläimet ovat asia erikseen – tästä taas ei missään yhteyksissä puhuta. Valvonta ei toimi. Viranomaisten keinot rajoittaa tuonteja ovat rajalliset. Miksi tätä ei koeta ongelmana ja nosteta otsikoihin? Miksi ajojahti kohdistuu hyväntekeväisyysjärjestöihin, jotka tekevät vapaaehtoista työtä eurooppalaisten koirien hyväksi? Ja näihin koiriin, joiden maahantuonnin vaatimukset ovat kovemmat (osin järjestöjen omasta toiveesta) kuin Evira vaatii?

150322-dogs
Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta kodin saaneita koiria. Kaiken kaikkiaan 423 eläintä adoptoitiin Suomeen vuonna 2014.

Vastuullisen rescueyhdistyksen kautta tulevat koirat saapuvat Suomeen steriloituina, asianmukaisesti rokotettuina, mikrosirutettuina, ulko- ja sisäloishäädettyinä ja kattavasti tautitestattuina. Koiran lähtövalmistelusta vastaa paikallinen virkaeläinlääkäri. Rescuetyöllä ei myöskään tehdä rahaa; koirista peritään kustannusperusteinen kulukorvaus.

Adoptio-ohjelman koirat ovat aivan tavallisia koiria, jotka ovat joutuneet omistajiensa hylkäämiksi esimerkiksi Espanjassa pääasiallisesti koiratarhoille, Romaniassa kaduille, mistä pieni osa pääsee paikallisten eläinsuojelijoiden ylläpitämille tarhoille. Sieltä soveliaat koirat valikoituvat adoptioon, ja yhdistysten kokeneet koiravaraajat sijoittavat eläimet niille parhaiten sopiviin koteihin. Koiria ei edes anneta kaikille niitä haluaville.

Näillä tarhoilla toteutuu myös melko raaka sorttaus, sillä lähellekään kaikki eivät ole niitä onnekkaita, jotka saavat uuden kodin. Suomeen asti tuleva porukka on siis melkolailla valikoitunutta sakkia – ovatko nämä sitten oikeasti ongelmakoiria? Eihän kenellekään tule yllätyksenä, että aikuisella koiralla, joka tulee tarhaoloista, voi olla tiettyjä ongelmia esim. sisäsiistiksi oppimisen kanssa?

Vastuulliset rescueyhdistykset ovat osa modernin maailman eläinsuojelukenttää

Rescueyhdistys Kulkurit ry:llä pääpaino on paikan päällä Romaniassa auttamisessa, joskin adoptiot ovat hyvin näkyvä toimintamme osa-alue. Eläinten adoptiot eivät ratkaise katukoiraongelmaa, mutta ne antavat yksilöille mahdollisuuden parempaan elämään, luovat siteitä ihmisten ja eläinten välille ja kasvattavat tietoisuutta rescuetoiminnasta. Rescuekoira on eettinen vaihtoehto lemmikkieläintä hankittaessa.

Me Kulkurit steriloimme (vuonna 2014 kaikkiaan 1099 eläintä), tuemme paikallisia eläinsuojelijoita, rahoitamme tarhahankkeita, rokotamme, hoidamme, valistamme jne minkä lisäksi vetoamme jatkuvasti poliittisiin päättäjiin eläinsuojelutilanteen parantamiseksi Euroopassa. Toiminta pohjautuu vapaaehtoisuudelle, ja on oikeasti merkittävässä roolissa koiraongelman ratkaisemisessa kansainvälisellä tasolla.

Elämme avoimessa Euroopassa, jossa ihmisten ja tavaran vapaa liikkuvuus kuuluu perusoikeuksiimme. Kodin tarjoaminen kodittomalle on eläinsuojeluteko. Eläinsuojeluteko on myös olla tukematta pentutehtailua ja laitonta maahantuloa. Toivon, että se olisi meidän kaikkien yhteinen missio, jonka eteen voisimme toimia samassa rintamassa.

Taija Jolanki
varapuheenjohtaja, Rescueyhdistys Kulkurit ry
taija@kulkurit.fi
www.kulkurit.fi
Kulkurit facebookissa >

1503-sterilointi

Mainokset