Paras lahja auttaa

Ei tarvitse mennä montaakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun vielä uskottiin, että vauvojen hermosto on niin kehittymätön, etteivät ne tunne kipua. Tästä johtuen pienten lasten kivunhoitoa laiminlyötiin. Tänä päivänä lääketiede on onneksi viisaampi, eikä tietämättömyyden vuoksi lasten täydy traumatisoitua ilman kivunlievitystä suoritettavista toimenpiteistä ja leikkauksista.

Eläinlapset tuntevat yhtä lailla kipua. Kokemuksesta jää jälki sekä mieleen että kipujärjestelmään. Tuotantoeläinten kohdalla tämä on räikeä arkipäivän eläinsuojeluongelma, joka pitää saada ratkaistua niin lainsäädännöllisin keinoin kuin yleisiä asenteita muuttamalla.

On selvää, että tuotantoeläimet kykenevät kokemaan kärsimystä, eli voimakkaita tunteita sisältävää kivun, vahingoittumisen ja pelon yhdistelmää. On helppo kuvitella, että ilman kivunlievitystä tehtävä vasikoiden nupoutus, eli kasvavien sarvenalkujen polttaminen kuumalla raudalla, tuottaa täysin tarpeettomasti turhaa kipua ja aiheuttaa ahdistuneisuutta ja pelkotiloja.

Miksi nupoutusta ylipäätään tehdään? Koska nykyiset tehotuotantonavetat ovat niin ahtaita, ettei luonnollisenkokoisille lehmänsarville ole tilaa tai ne saattaisivat aiheuttavat vahinkoja. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että tässä ihmisen aikaansaamassa luonnottomassa yhtälössä eläimille tarjottaisiin edes kivunpoisto. Asia kaipaa kipeästi askelta eteenpäin, aivan kuten ihmislasten kivuntunnistamisen kohdalla tapahtui 80-luvulla.

Keskustelua ja kastraatiokipua

Asiasta pitää puhua laajasti. Kun tavallinen kuluttaja seisoo marketin lihatiskin äärellä, hän ei välttämättä aktiivisesti ajattele kyljystä valitessaan, minkälaisen elämän possu on elänyt ennen vakuumipakkaukseen päätymistään. Ruoan alkuperä on tärkeä asia, ja niin on myös sen kunnioittaminen. Mutta kuinka moni meistä edes tietää, mitä tuskaisia asioita ruoaksi kasvatettavat joutuvat käymään läpi jo hyvin varhaisessa vaiheessa?

Karjuporsaiden kastrointi ilman puudutusta tai kipulääkitystä on yksi puistattavimmista asioista, mitä eläimille maamme lihateollisuudessa tehdään. Suomessa noudatetaan EU-lainsäädäntöä, jonka mukaan osaava henkilö voi kastroida porsaat alle viikon ikäisinä ilman kivunhoitoa. Itseäni kammottaa ajatus, että laittaisin suuhuni kinkkua, jota on muutama päivä syntymästään roikotettu pää alaspäin, leikattu kivespussit auki veitsellä, kiskottu kivekset ulos ja revitty siemenjohtimet irti. Aiheesta lisää lihatiedotus.fi-sivuilla.

Toimenpide on todella kivulias ja possut huutavat niin paljon, että operaation tekijät joutuvat käyttämään kuulosuojaimia. Tätä tapahtuu maassamme päivittäin. Kivunlievittämisellä säästetään. Vai onko kyse tietämättömyydestä? Tai välinpitämättömyydestä? Kai me kaikki alamme jo ymmärtämään, että eläin ei ole tiedoton automaatti? Tuotantoketjun vaatimukset tuntuvat pohjattomilta, kun tavoitellaan yhä kustannustehokkaampaa ruokaa. Se on kestämätöntä. Kuten Toni Wirtanen on todennut, tarjousjauheliha ei ole ihmisoikeus.

Karjatalous, ympäristön raskas saastuttaja

Etenkin naudanlihan- ja maidontuotanto ovat ongelmallisia sekä eläinten hyvinvoinnin että ympäristön näkökulmasta: ne tuottavat enemmän kasvihuonekaasuja kuin kaikki liikenteen päästöt yhteensä.

Siksi ylivoimaisesti suurin (ja täysin ilmainen) ympäristöteko, jonka tavallinen ihminen voi tehdä, on lopettaa naudanlihan syönti/liha- ja maitotuotteiden kulutus.

Jo tästä johtuen sekä lihan tuotantoa että syömistä tulisi vähentää radikaalisti. Siksi näen siihen kohdistuvat taloudelliset ja eettiset vaatimukset kirjaimellisesti elintärkeinä.

Kun lihaa on saatavilla paljon ja halvalla, alati kasvava lihansyönti alkaa olla kansanterveydellinen ongelma; punaisen lihan käyttö näyttää liittyvän mm. syöpien ja 2. tyypin diabeteksen riskiin. Kuluttajaliiton mukaan suomalainen syö viikkotasolla 1,5 kg lihaa, vaikka suositus on 300 g. Tämä on kestämätöntä. Kun vielä lähimenneisyydessä liha oli arvokas pyhäruoka, nykypäivänä se on arkista apetta.

Selkeämpää ja älykkäämpää lainlaadintaa

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksella tavoitellaan eläinten hyvinvoinnin ja kohtelun parantamista. Nykyisellään lainsäädäntö on vanhentunut, eikä se suojele eläimiä riittävästi kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, minkä pitäisi olla sen tarkoitus.

On harmillista, että lain uudistamisen rattaisiin on työnnetty runsaasti kapuloita, etenkin, kun se kaipaisi akuuttia ajanmukaistamista vastaamaan nykypäivän vaatimuksia ja tietämystä. Eläinten kohtelun parantamisen tulisi olla kaikkien fokuksessa. Nykyisellään tuotantoeläimiä kohdellaan tavoilla, joita sivistynyt Suomi ei voi hyväksyä.

Siksi ihailen tapaa, miten systemaattisesti Animalia ponnistelee lakiuudistuksen ja asennemuutoksen eteen. Siitä kertovat vahvasti myös järjestön eettiset lahjat, jotka ovat symbolisia tavoitteita uudistettavaan eläinsuojelulakiin liittyen. Ne eivät ole ituhippi-idealismia tai epärealistista kukkahattuilua, vaan asiallista arkielämän ja yhteiskunnan parantamista.

151213-a
Kuva: Animalia

Haastan kaikki Fifirockin lukijat tukemaan työtä uuden eläinsuojelulain läpiviemiseksi ja ostamaan 7 euroa maksavan Kivunhoitoa-lahjakortin, jolla tuetaan tuotantoeläinten hyvinvoinnin, mm. kivunlievityksen, kehittämistä. Tai ehkä sinua kiinnostaa Juomavettä-lahjakortti, jolla halutaan taata turkiseläimille jatkuva juomaveden saanti. Kurkkaa ja osta omasi: lahjaelaimille.fi

Maapallo kuuluu meille kaikille. Ihmisten ja eläinten juuret ovat yhteisessä evoluutiohistoriassa. Vastuu maapallon hyvinvoinnista kuuluu ihmisille.

PS. Jouluksi kannattaa varata luettavaksi Helena Telkänrannan kirja Millaista on olla eläin? Kiehtova ja avartava lukukokemus kenelle tahansa! Samaten kannattaa klikata osoitteeseen www.cowspiracy.com. Se muutti meidän perheen tavan ajatella maailmaa kertäpläjäyksellä.

 

Advertisements