Ei enää hesylöintiä

Miten hienoa olisi päästä näpyttelemään blogikirjoitus otsikolla ”Uusi yhteen hiileen puhaltava Hesy on syntynyt. Eläinsuojelutyö on laitettu toiminnan arvoissa ykköseksi.” Toivon, että sen aika on pian, sillä tämä saman toistaminen Hesyyn pettymisestä alkaa käydä tylsäksi.

Creatin Teemu Kammonen-La Fiuran armoton tykitys ”Eläinsuojelusta ihmisrääkkäykseen – mitä Hesyssä oikein tapahtuu?” sai eilen somekansan liekkeihin. Se kertoo karua tarinaa sekoiluista, lapsellisesta valtataistelusta, laiminlyönneistä, häikäilemättömyydestä, törkeyksistä ja surkeasta johtamisesta.

Selittelyä

Kirjoitukseen vastausta nikotteli Seurassa yhdistyksen hätääntynyt varapuheenjohtaja Roine. Roineen kommentille siitä, että eläinsuojeluyhdistyksessä ei olisi ollut akuutteja ongelmia ennen toiminnanjohtajan palkkaamista, on naureskeltu laajasti facebookissa. ”Onpas ollut tehokas tyyppi kun kuukaudessa on saanut koko lafkan sekaisin”, joku velmuili.

Lisäksi yhdistys oli kyhännyt kasaan puolustelevan vastineen, jonka se julkaisi tänään facebook-sivuillaan > Hesy kertoo olevansa pöyristynyt valheellisista väitteistä.

Jopa kriisiviestintä näyttää menevän yhdistyksessä poskelleen. Kaikkein kurjinta kuitenkin on, että Hesyssä on käytetty eläimille tarkoitettuja varoja tappelemiseen ja huonon johtamisen tuotoksiin.

Vatulointi, sipilöinti, hesylöinti…

Vielä alkukuusta näin farssin keskellä ilahduttavana valopilkkuna sen, että yhdistyksen jälleen avoimena olevaan toiminnanjohtajan paikkaan on ehdolla useampi pätevä, kehittämisintoa uhkuva ihminen. Nyt olen kauhuissani näiden rohkeiden ihmisten puolesta; nykyisellään yhdistys on jokaisen ammattijohtajan painajainen.

Ja koska yhdistyksellä ei ole terävää strategiaa, uusi toiminnanjohtaja ei sitä kovin kirkkaasti pääse toteuttamaan. Vaan onneksi on kaikenlaista hesylöinnin jäljiltä levällään olevaa, jossa olisi tekemistä useammallekin tirehtöörille. Mutta kuka pätevä ihminen uskaltaa ottaa tuon paikan vastaan? Voiko siinä muuta kuin epäonnistua?

”Tämähän on aivan helvetin perseestä tämä tämmöinen toiminta”.
”Avaimet pois kaikilta. Uutta väkeä tilalle.”

Jäsenet ja tukijat ilmaisevat somessa kauhistuksensa yhdistyksen toiminnasta. Puolestapuhujia ei juuri tunnu näkyvän. On päivänselvää, että yhdistys on toiminut jo pitkään kapasiteettinsa ylärajoilla mitä tulee kykyyn johtaa, visioida ja toteuttaa. Se ei yksinkertaisesti pysty enempään. Nykyhallituksen toimintaa ei parhaalla tahdollakaan voi pitää linjakkaana, dynaamisena tai eläinsuojelun edelläkävijyyttä millään tapaa huokuvana. Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa muutosta. Mutta kuka sen tekee? Kenellä riittää rohkeutta nousta esiin?

Ja ehkä vielä suurempi kysymys: kenellä riittää rohkeutta astua sivuun? #vastuullisuus

Gattino

Mihin ilmansuuntaan?

1870-luvun lopussa Hesy on ollut kansainvälinen yhdistys, jolla oli kiinteät ja vilkkaat suhteet ulkomaisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Miten tänä päivänä? Miten Topeliuksen perinnettä on vaalittu? Minkä arvosanan edelliset puheenjohtajat antaisivat nykyväen puuhailuille? Resursseja kuitenkin on käytettävissä enemmän kuin koskaan ja ympäristö tehdä eläinsuojelutyötä on parempi kuin ikinä.

Hesy on nyt käännekohdassa. Joko uusi toiminnanjohtaja tai uusi hallitus saa revittyä sen sille tasolle, mihin vuodesta 1874 lähtien toimineen järjestön kuuluisi olla, tai yhdistys jatkaa nahistumistaan. Kaiken vastuun nimissä Hesy ei voi jäädä nykyiselleen, ei tuolla historialla eikä noilla resursseilla.

Jäämme jännityksellä odottamaan uuden toiminnanjohtajan nimeämistä ja sitä, minkälaiset mahdollisuudet hänelle annetaan. Ja ehkä vielä enemmän mielenkiintoa kohdistuu vuosikokoukseen. Ketkä rohkenevat asettua ehdolle? Kuka uskaltaa? Löytyykö ketään, jolla on kompetenssia?

Toivotan onnea. Eläinten nimissä. Tämä kaikki sähellys on niiltä pois.

Aiemmin aiheesta kirjoittamani artikkelit:

Amatööripuuhastelijoiden aika on ohi (9.12.2015)

Hesy tarvitsee strategian ja saneeraajan. Kiekko päätyyn ja perään -toimintatapa on kestämätön (20.4.2015)

Advertisements