Väärin autettu

Jos teet vapaaehtoistyötä, varaudu siihen, että välillä tulee virtuaalisesti turpaan jopa ihan fiksuiksi luulluilta ihmisiltä. 15 tavallisinta dissaavaa heittoa, joita me omaa vapaa-aikaamme & resurssejamme eläinten auttamiseen käyttävät taajaan saamme, on listattu tänne > Tähän mennessä surullisin ja kenties loukkaavin tölväys ever sattui silmiini äsken facebookissa:

”Mutta nämä järjestöthän toimivat nimenomaan ulkomaisilla lahjoitusvaroilla ilman, että kyseinen maa (Venäjä, Romania) itse laittaa tikkua ristiin kulkukoiraongelman hoitamiseksi. Ja näin se tulee aina olemaankin, jos muut hoitavat asian heidän puolestaan.”

”Ja nimenomaan ko. maan lainsäädäntö ja sen valvonta olisi kaiken a ja o. Ei ne koirat tuomalla eikä lahjoitusvaroilla sterkkaamalla sieltä lopu, vaikka kuinka yrittäisi.

#facepalm

Eli taas on väärin autettu. Ylivertaisina itseään pitävät nettikommentoijat vetävät taitavasti maton jalkojen alta. Eläinten ystävä on eläinten pahin vihollinen. Nämä älyllisesti laiskat lausahdukset menivät niin pahasti tunteisiin, että turhautuneena pääsi itku. Mitä vielä pitäisi tehdä? Mitä?

Hihat voi laittaa heilumaan – jos haluaa

Olin juuri aamulla katsonut facefeedistä, kun ylitäydellä romanialaistarhalla paikallinen eläinsuojelija kantoi lukuisien muiden häkkiin ahdettujen koiralasten seasta pienen kuolleen pennun. Kyse on samasta kaupungista, jossa ystävieni kanssa vierailimme ensi kertaa vuonna 2013. Syvästi järkyttyneinä julkisen tarhan kammottavista oloista päätimme tehdä jotain. Ja teimme. Löimme hynttyyt yhteen paikallisen eläinsuojelijan – sen yhden ainoan, jota koko surkeasta kaupungista löytyi – ja ryhdyimme järjestämään laajamittaista sterilointiohjelmaa Rosiori de Vedeen.

Olimme yhteydessä kaupunginjohtoon, jututimme varapormestaria, faksasimme ja meilasimme, vänkäsimme rankkuriyrityksen kanssa. Saimme paikallisen median kiinnostumaan satojen kärsivien koirien kohtaloista. Yksinäinen eläinsuojelija taisteli kuin leijona. Hän onnistui järjestämään viranomaisten avustamana autiorakennuksen sterilointitaloksi, johon arvostetun Romania Animal Rescuen eläinlääkäritiimi on jo toistakymmentä kertaa pystyttänyt kenttäsairaalan. Ensimmäistä sterilointipäivää kunnioittivat läsnäolollaan Suomen Bukarestin suurlähetystön edustajat.

Kyllä ne koirat vähenevät steriloimalla #Sherlock

Tänä päivänä potentiaalisesti tuhansia ei-toivottuja pentuja on jäänyt syntymättä Rosiori de Vedessä! Tämä kaikki lahjoitusvaroin – huipputyötä, Rescueyhdistys Kulkurit ry ja sen tukijat! Uusia eläinlääkäreitä on koulutettu lähialueelta sterilointien saloihin. Koululaisia on valistettu kouluvierailuilla. Opettajien kanssa on juteltu eläinten hyvästä kohtelusta. Sterilointihankkeesta on kerrottu ja tiedotettu laajalti Romaniassa, jopa aina Euroopan parlamenttia myöden. Parlamentin eläinsuojeluryhmä tietää, miten hienoa, järjestelmällistä työtä tehdään kodittomien eläinten vähentämiseksi. Konsepti on toimiva ja pomminvarma: sen voisi monistaa mihin vaan. EU:ta on suositeltu ottamaan koppi tästä mallista, ja auttamaan sen jalkauttamisessa koiraongelmamaihin.

EU on toden totta avainasemassa, kun yritetään kääntää mindsettiä Romanian kaltaisessa korruption riivaamassa maassa, jossa isot koirapopulaatiot merkitsevät likaisille viranomaisille ja hämärille liikemiehille helppoa rahaa. Tappaminen on bisnestä.

HUMAN ERROR typography vector illustration

P*rse ylös sohvalta ja hommiin

Ja sillä aikaa, kun muita arvostelevat, En itse tee mitään -tyypit jostain perämetsistä vinkuvat, että kyllä teidän pitäisi auttaa eri tavalla, olen ollut mm. perustamassa eläinlääkinnän ammattilaisten kanssa yhdistystä, joka keskittyy sterilointeihin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Olemme steriloineet, kastroineet, tunnistusmerkinneet ja rokottaneet. Olemme reissanneet EU-kabineteissa, lobanneet loputtomasti, kirjoittaneet kirjelmiä poliitikoille, EU:n terveyskomissaarille, suomalaispäättäjille, verkostoituneet, tehneet kansainvälistä yhteistyötä muiden eläinlääkinnän ammattilaisten kanssa. Kaiken tämän keskiössä on steriloinnit ja ajatus siitä, että paikalliset voisivat joskus olla vastuussa oman maansa eläinten hyvinvoinnista. Olemme tehneet _jotain_

Sori täst kaikest

Jo tätä ennen olen ollut työstämässä sterilointien & vastuullisen lemmikinpidon tärkeyttä Romanian viranomaisiin kansallisella ja paikallisella tasolla. Olen ollut toimittamassa komission pj Jean-Claude Junckerille omistettua, Invisible rape of Europe -kirjaa, jossa koko kauheus ratkaisumalleineen on avattu. Olen luovuttanut henkilökohtaisesti ko. kirjan Petteri Orpolle ja Maria Lohelalle, olemme järjestäneet demoja, kontaktoineet kansanedustajia, meppejä, jäsenvaltioiden maataloudesta vastaavia ministeriöitä, EU-toimittajia, taustavaikuttajia, lakimiehiä.

Olemme matkustaneet Romaniassa, kiertäneet kyliä ja kaupunkeja, rakentaneet paikallisia valistusohjelmia, joutuneet näkemään monen eläinsuojelijan tuskan. Olen ollut niin Romanian kuin Suomen televisiossa kertomassa siitä, että steriloinnit – ei tappaminen – on ainoa tapa ratkaista koiraongelma.

Rakkaudesta lajiin

Tämä kaikki start up -ja sarjayrittäjyyden, oman perheen ja kuuden hylätyn romanialaisen koiran hoitamisen ohella. Olen todella pahoillani, etten minä, tyhmä, yhdessä lukuisien muiden väsymättömien puurtajien kanssa, ole onnistut tekemään kaipaamaasi muutosta sormia napsauttamalla. Sori.

Siksi kysynkin sinulta, täydellinen arvostelija: mitä sinä olet tehnyt? Sen sijaan, että heität netissä väheksyviä, halveksuvia kommentteja, tee jotain. Tai ole ainakin hiljaa. Kaikkea ei ole pakko kommentoida.

Oh, BTW: Maailman Terveysjärjestö WHO suosittelee sterilointeja ainoana tehokkaana ja eettisenä tapana katueläinongelman hallinnassa ja ennaltaehkäisyssä. Googleta lisää. Lue ja viisastu 🙂

170222-a

 

 

Advertisements