Fifirock – Home of Happy Dogs

Oletko kuullut tämän aivan nyt viime aikoina? Käsi pystyyn, minä olen. 

DISCLAIMER: Ihan ensimmäisenä, ettei tästä kirjoituksesta joudu maalituksen kohteeksi kukaan asiaan liittymätön, en edusta mitään yhdistystä tai vapaaehtoistahoa, vaan kirjoitan yksityishenkilönä.

Kritiikki-väite on hienoisen ongelmallinen, sillä myös yhdistykset kehittyvät kritiikistä. Mutta nyt se olennainen: rakentavasta kritiikistä. Sellaisesta, jolla toimintaa voidaan kehittää. Sellainen kritiikki on toivottavaa.

Rakentavaa kritiikkiä ei ole

• Someränttäys, ilkeily ja tylyttäminen
• Yhdistyksen haukkuminen siitä, ettei se ”halua käydä avointa julkista keskustelua”
• ”Yhdistys on ihan paska” -kommentointi
• Provosointi, draamamateriaalin kerääminen someen ja auttamistahojen maalittaminen tätä kautta

Näitä on lennellyt viime päivinä. Onneksi kuitenkin yksittäisten, mutta sitäkin äänekkäämpien huutelijoiden taholta; vaaditaan vain itse tulla kuulluksi sen sijaan, että haluttaisiin luoda keskinäistä ymmärrystä.

Nyt seuraa Tärkeä Asia Numero 1 (nro 2 tuolla hieman myöhemmin):

➡️ Rescueyhdistys ei voi keskustella julkisesti esim. yksittäisen koiran asioista, kuten ei eläinlääkärikään voi puhua julkisesti asiakkaidensa asioista. 

Silti molemmat joutuvat aika ajoin kohtuuttoman riepottelun kohteeksi. Maalittaminen vaikuttaa olevan tämän päivän leipää & sirkushuveja. Jokainen mielensä pahoittanut voi hetkessä ryhtyä oman elämänsä roskalehtitoimittajaksi ja julkaista somekanavissaan mollaavaa materiaalia. Aina joku uskoo.

Avoimuus ei myöskään tarkoita, että yhdistystä voisi vaatia palvelemaan yksittäistä selkeästi ilkeämielistä somehuutelijaa ”julkisen ja avoimen keskustelun” nimissä. Ja kun yhdistys ei voi kommentoida, alkaa urputus siitä, että kritisointi on kiellettyä.

Avoimuus tarkoittaa avointa viestintää sidosryhmille

Yhdistykset kertovatkin avoimesti toiminnastaan. Kannustan vahvasti lukemaan nettisivuja, sovekanavia jne. Niistä saa valtavasti tietoa siitä, kuinka hädänalaisia koiria autetaan.

Tähän myös nivoutuu iso asia:

➡️ Valtaosa rescuetoimintaan kohdistuvasta kritiikistä johtuu siitä, että kritisoija ei ole tutustunut kritisoimaansa asiaan.

Esimerkki: Henkilön mielestä koiria pitää auttaa paikan päällä, eikä raahata rakkeja tänne tuomaan kaiken maailman tauteja. Hänellä on ajatus, että vapaaehtoisvoimin toimivat rescueyhdistykset eivät tee tarpeeksi steriloidakseen koiria kohdemaassa, eli auttaakseen paikan päällä. Ne vaan haluavat pelastaa koiria.

Sen sijaan, että hän perehtyisi, mitä yhdistykset ovat tähän mennessä oikeasti tehneet, hän avaa somen ja alkaa kritisoida:

• Miksi ette järjestä kiertäviä sterilointitapahtumia?!
• Miksi ette houkuttele ihmisiä tuomaan koiria leikattaviksi?! Missä vastuulisuus?!

Vastatkaa!

Kritisoija vie asian tasolle, että merkkailee yhdistyksiä julkaisuihin. Kunhän ei saa välittömästi henkilökohtaista vastausta, alkaa somehuutelu, jolla pyritään saamaan koiria auttavat huonoon valoon.

Samalla asioiden todellinen laita vääristyy kuin kuvajainen huvipuiston peilissä.

Kansalaistaitona tiedonhankita

Näihin kaikkiin kysymyksiin, joihin vaaditaan välittömiä vastauksia, olisi löytynyt yhdistysten ja eläinsuojelijoiden tiedotuskanavista. Tämän tiedonhaun taidon voisi olettaa kuuluvan jokaisen digitaaliseen sivistykseen.

”Kritisoija” olisi saattanut niitä lukemalla oppia, että sterilointitapahtumia kyllä järjestetään ympäri kohdemaata. Jatkuvasti. Viikoittain, kuukausittain, vuodesta toiseen.

Esim. Rescueyhdistys Kulkurit on steriloinut Romaniassa yli 30 000 eläintä. Suomalaistoimijoiden lisäksi useat kansainväliset organisaatiot ja kohdemaiden paikalliset tahot leikkaavat koiria suurella volyymillä. Esim. Romania Animal Rescue on tehnyt mittavaa työtä Romaniassa ja steriloinut yli 117 000 eläintä, sekä rakentanut sterilointikeskuksen Bukarestiin. Heillä on myös kiertävä sterilointiambulanssi. Save the Dogs on operoinut Cernavodassa vuodesta 2002 steriloiden eläimiä siitä saakka ja rakentanut kaupunkiin modernin eläinsairaalan.

Koiranomistajille porkkanoita

Koiranomistajia on vuosien aikana houkuteltu paikalle mitä erilaisimmin keinoin, kuten tarjomalla koiransa leikattavaksi tuoville mm. t-paitoja, kahvipaketteja, riisiä, ruokaa ja järjestämällä kahvitarjoiluita.

Paikalliset eläinsuojelijat ovat markkinoineet tapahtumia, valistaneet sterilointien tärkeydestä, puhuneet yli ihmisiä. Vuosikausia.

Koiria on noudettu omistajien luota steriloitaviksi ja palautettu heille takaisin. Eläinlääkärit ovat kiertäneet kylissä megafoneihin huhuillen ihmisiä paikalle. 

Keinoja on käytetty luovasti ja paljon.

Uskon, että yhdistyksistä olisi upea saada tähän uusia ideoita, jos niillä saadaan koirien tilannetta paremmaksi. Miksipä ei olisi?

Uusi idea ei kuitenkaan ole, että jakakaa ämpäreitä. Uusi idea ei myöskään ole maalittaa ja vainota vapaaehtoistyötä tekeviä somessa. Se polttaa koirien auttajat todistetusti loppuun. Se on kamalaa katsottavaa ja ilmiönä erittäin huolestuttava.

Ja nyt se Tärkeä Asia Numero 2: 

Sterilointitoiminnan ongelma ei ole se, etteivätkö ihmiset toisi eläimiä steriloitaviksi. 

➡️ Ongelma on raha.

Koiria olisi steriloitaviksi kirjaimellisesti kasapäin. Niitä tulisi ovista ja ikkunoista.

Siihen tarvitaan rahaa.

Yhdistykset ja lahjottajat ovat tehneet uskomattoman hienoa työtä vuosien ajan, auttaneet heikossa asemassa olevia koiria ja ehkäisseet mittavaa kärsimystä sterilointien keinoin. Yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen on ollut sydäntälämmittävää. Siihen on tarvittu loputon määrä vapaaehtoistyötä ja lahjoittajien tukea.

Tuon työn tulee voida jatkua hyvällä flowlla, innolla ja aidolla halulla auttaa koiria.

Öyhötykselle stoppi

Koiria ei auta se, että ilkeämielisesti osoitellaan sormella vapaaehtoisille neuvoja, mitä heidän pitäisi tehdä.

Ei sekään, että kun rescuetoimijat käyttää kaiken vapaa-aikansa koirien auttamiseen, joku kritisoija räyhää somessa siitä, ettei saa kysymyksiinsä vastauksia, ja vie aikaa oikealta auttamistyöltä. On julmaa ja kuormittavaa kerätä omaan someroskajulkaisuun materiaalia pahantahtoisin keinoin, kun on keksinyt olevansa jonkunlainen rescue tabu (sic) -paljastelija.

Kritisoijalle: Mieti, miten sinä voisit auttaa saamaan lisää rahaa koirien auttamiseen sterilointien keinoin? Montako sterilointia sinä olet kustantanut?

Ethän mene somevandaalin koukkuun?

Ja sinulle, joka olet nähnyt somessa rescuetoimijoihin kohdistuvaa ”kritiikkiä” mieti, 

A) kritisoidaanko siinä rescuetoimintaa rakentavasti ja eteenpäinvievästi 

vai 

B) vai onko se pelkkää someränttäämistä, laadutonta mölinää, screenshottien jakamista ja maanista maalittamista?

Jos kyseessä on selkeä B, svaippaa ohi. Koska jotkut ihmiset haluavat huomiota, draamaa ja vastakkainasettelua. Sanomansa levittämiseen he tarvitsevat yleisöä. Ethän ole se yleisö.

Kaikki koirien ystävät eivät ole koirien puolella.

Onneksi ylivoimainen enemmistö meistä on ❤️

Ajatuksia tästä kirjoituksesta?

Jos haluat kommentoida asiallisesti bloggausta, voit tehdä sen instagramissa @fifirock_official

Kuvat: Shutterstock