Fifirock – Home of Happy Dogs

Miten propagandalla ja puolitotuuksilla vaikutettiin luolakoirakoetoiminnan jatkumisen puolesta?

Kuuntelin kiinnostavan jakson lempipodcastistani, jossa tuli esiin, miten eläinsuojelukohuissa ryvettynyt Kennelliitto pystyy halutessaan hyvinkin notkeasti asettamaan jäsenilleen sanktioita, kertomaan kohteeksi joutuneen nimen julkisesti ja ripustamaan löysään hirteen – mikäli siis kyseessä ei ole silmitön ja brutaali suojelukoira- tai luolakoiraväkivalta saati pentutehtailu. Hyväveli-kerhon mielivalta on käsittämätön ja moraalinen kompassi totaalisen hukassa.

Podijaksossa juttu kuitenkin kääntyi luolakoirakoeäänestykseen, minkä yhteydessä podivieras esitti joitain väitteitä ja viittauksia, jotka eivät oikein kestä faktapohjaista happotestiä. Hän siis kertoi äänestäneensä Kennelliiton valtuuston kokouksessa marraskuussa koetoiminnan jatkamisen puolesta, jolloin elävien kettujen käyttö luolakoirakokeissa jatkuu. Uudet säännöt tulevat voimaan 1.6.2024. Valtuuston äänestystulos jyräsi liiton hallituksen koetoiminnasta luopumista kannattavan esityksen yli.

Faktan, fiktion ja muunnellun totuuden sekamelska

Olen väsynyt tarinaan, jota luolakoiraväki kertoo sekä itselleen että lajista tietämättömille, ja haluan purkaa sieltä muutaman räikeän väittämän. Näistä asioista pitää puhua faktoilla, eikä soittaa jotain tuomiopäivän kasettia, kuten luolakoiralobbarit näyttävät tehneen. Päätösten tulee pohjautua tosiasioihin ja eläinten hyvinvointilainsäädäntöön. Äänestystulos koetoiminnan jatkamisen puolesta perustuu huonoon tietoon, ymmärtämättömyyteen, politiikkaan ja pienten eturyhmien ideologiseen agendaan, ja se viisveisaa eläimiä suojelevasta lainsäädännöstä.

❌ Ja jotta nyt ei jollain impivaaralaisella mene palkokasvi nenäonteloon, alleviivaan, että tämä kirjoitus ei kritisoi supikoirien metsästystä. Kritisoin väitteitä, joilla luolakoirakoetoimintaa ja luolapyyntiä perustellaan.

1. ”Väliseinä tekee koetoiminnasta hyväksyttävää”. On eläinsuojelullisesti huolestuttavaa, jos kukaan äänestysvaltaa käyttänyt ajattelee, että reikäinen seinä kohde-eläimen ja koiran välillä olisi parannusta tuova hopealuoti koetoiminnan jatkamiseksi ja äänestää siksi sen puolesta.

On eettisesti huolestuttavaa, että koiria rakastavat ihmiset asettavat seinän myös moraalisen toiminnan ja ketun väliin: kokeiden jatkumisen puolesta äänestävät unohtavat täysin ketun, koiraeläimen, jonka kohtalo syöttinä on järkyttävän julma. Kettu voi joutua elämään vuosia ahtaassa, virikkeettömässä häkissä, mistä se pakotetaan toistuvasti koirien ahdistelemaksi vailla mitään pakomahdollisuutta. Se elää helvetissä.

Luolakoirien taipumuskokeissa kettu sijoitetaan keinoluolaston päähän surkean pieneen (leveys 40 cm, pituus 40 cm ja korkeus min. 40 cm) laatikkoon. Kettu myös tuodaan koepaikalle ja viedään pois kyseisessä boksissa. Pelkästään tämän tiedon pitäisi aiheuttaa sivistyneessä ihmisessä henkistä hikoilua.

Kettu on yhtä lailla tunteva, värikkään kokemusmaailman omaava eläin kuin koira. Kettu tuntee kipua, pelkoa, kauhua, ahdistusta ja tuskaa. Näitä kaikkia se joutuu kokemaan luolakoirakokeissa. On naiivia ajatella, että joku tunkkainen seinä poistaisi kettujen kokemaa tarpeetonta kärsimystä.

Kysymyksiä, joihin kaipaan vastauksia: Miksi eläinten hyvinvointilainsäädäntö ei tässä kohtaa suojele kettua? Miten on mahdollista, että koirakerhon säännöt voivat kävellä eläinlain yli? Miksi kokeita valvova eläinlääkäri on ainoastaan persilja voileivällä, ei eläinten asialla?

2. ”Metsästysperinne”: Raukkamaisella luolakoirametsästyksellä ei ole mitään tekemistä eräperinteen kanssa. Luolakoirametsästys on suhteellisen uusi, 1980-luvulta lähtien harrastettu metsästysmuoto. Koiran usuttaminen metsäneläinten kotipesiin ei ole sankaruutta. Luolapyynti on silkkaa väkivaltaa, vaikka sitä miksi muuksi koittaisi verhota. 

3. ”Kannan hillitön paisuminen”: Suomen supikoirakanta ei räjähdä käsiin, jos luolakoirakokeista luovutaan. Supikoirakanta ei räjähdä käsiin, jos koko luolakoirametsästyksestä luovutaan. Vain 15-20 % supikoirista metsästetään tällä erittäin raa’alla menetelmällä. Supikoira on loivaliikkeinen eläin, joka ei terveelle aikuiselle ihmiselle ole mahdoton saalis luolaston ulkopuolella.

4. ”Supikoirat levittävät tauteja, jotka voivat tarttua ihmiseen.” Luolakoirakokeiden jatkamista ei voida perustella zoonoosien leviämisen ehkäisyllä – kyse ei ole realistisista tautiriskeistä, joiden perusteella koiria pitäisi kouluttaa keinoluolastoissa ahdistelemaan kettuja.

Suomessa ei ole metsärabiesta. Sitä on todettu villeissä petoeläimissä viimeksi vuonna 1989. Lisäksi itärajalla syöttirokotetaan myös supikoiria, ja Ruokavirasto seuraa rabieskampanjaa yhdessä metsästäjien kanssa. Jossain Vihdissä tai Mynämäellä, joissa verisiä, koetoiminnaksi verhottuja eläintappeluita on todistetusti järjestetty, ei tarvitse rabiessupikoirariskiin vedoten järjestää luolakoirakokeita.

Supikoirissa esiintyy kyllä paljon trikiinitartuntaa, joskin ihmiseen levitessään se edellyttäisi puuttellisesti kuumennetun tautilihan syömistä. Ruokaviraston mukaan ihmisten trikinelloosi on Suomessa hyvin harvinainen. Viimeisin raportoitu kotimainen ihmistartunta oli vuonna 1977, jolloin kolme miestä sai tartunnan karhun lihasta Pohjois-Suomessa.

Tarkempi tutkiminen osoittaa, että trikinella nähdään riskinä sikatilojen tautitilanteen osalta; supikoirien pelätään tartuttavan loisen sikoihin saastuneiden rehujen kautta. Sika saa trikiinitartunnan syömällä loisen saastuttamaa lihaa, kuten esimerkiksi loista kantavan rotan; sikojen kasvuympäristö ei saastu trikiineillä eikä tartunta myöskään leviä sikalassa siasta toiseen, kertoo Ruokavirasto. Vuodesta 2005 lähtien on todettu ainoastaan yksittäinen trikinellapositiivinen sika vuosina 2010 ja 2021.

”Mutta supikoira voi tartuttaa kapia!” Ruokavirasto toteaa, että villieläinten kapi voi kyllä lyhytaikaisesti tarttua ihmiseen, mutta kutinaoireet menevät ohi itsestään. Koiraan kapi voi toki tarttua (ja sen voi hoitaa lääkkeillä), mutta miksi ihmeessä luolapyytäjät päästävät koiransa luolastoihin supikoirien kimppuun, jos heitä kapi – tai mikä muu tarttuva eläintauti, joiden torjuntaan he koetoiminnan jatkumisella vetoavat – niin kovasti pelottaa?

Emme siis huku tauteihin, vaikka luolakoirakokeita ei ikinä enää järjestettäisi.

5. ”Pahimmanlaatuinen munarosvo”. Tämä on kiinnostavaa: Supikoirien linnunmunien ”ryöstely” ei myöskään ole yksiselitteinen argumentti, jolla voisi perustella luolakoirakokeiden jatkamista. Supikoira on kaikkiruokainen, sille kelpaa lähes mikä vaan, eikä se elä ainoastaan linnunmunilla.

Supikoiria merkittävästi enemmän lintujen pesiä ryöväävät varislinnut (typerä ilmaisu btw; eläimet käyttäytyvät niille luontaisella tavalla, eivätkä ”ryövää” mitään). Helsingin yliopistossa tehdyssä pro gradu -tutkielmassa supikoira söi pesistä 21,4 %, kun taas varislinnut (harakka, varis ja naakka) 58 %. Tutkimuksessa myös viitattiin aiempiin tutkimuksiin siitä, että munien merkityksestä ravintona on pääosin ristiriitaista tietoa ja munien osuus luultavasti vaihtelee paljon ympäristötyypistä riippuen.

Kyse tässä munaväitteessä näyttää olevan siitä, että ihminen haluaa itse lintuapajille. Supikoira haittaa metsästäjien etuja. Siksi luolakoiraväki haluaa tappaa supikoiria luolametsästyskeinoin, jotteivät ne olisi kilpailemassa lintumetsästäjien saaliista.

Mikäli metsästäjät olisivat aidosti huolissaan taantuvista maassa pesivistä lintukannoista, he eivät ampuisi niitä, right?

✅ Muistetaan lisäksi tässä kohtaa, että linnun liha ei ole ihmiselle ravitsemuksellisesti välttämätöntä. Ravitsemustiede on tämän jo selkeästi osoittanut.

Valtaa käyttävien pitää tehdä päätöksiä oikeilla tiedoilla

Mm. edellä mainituista syistä henkilöiden, jotka päättävät näinkin tärkeästä eläinsuojelullisesta asiasta kuin luolakoirakokeiden jatkuminen, täytyy olla selvillä siitä mistä he äänestävät ja millä perusteella.

Päätöksenteon tulee pohjautua todelliseen tietoon, ei etujärjestöjen lobbaamiseen tai hyväfrendiverkoston selkääntaputteluun. Ja edelleenkin, meidän tulee puhua realistisista tautiriskeistä. Lisäksi tiedon pitää olla ajantasaista, eikä naapurin Penalta kuultua fiktiota. Nyt luolakoirien taipumuskokeiden puolustajat antavat vaikutelman, että luolapyynti olisi ainoa tapa metsästää supikoiria, mitä se ei ole.

Sietämätön moraalinen ristiriita

Äänestystulokseen luolakoirakoetoiminnan jatkumisen puolesta on vaikutettu ehdan propagandan keinoin ja onnistuttu muuttamaan äänestäjien arvomaailmaa häkellyttävällä tavalla – ei kai kukaan normaalisti hyväksyisi äärimmäistä julmuutta eläimiä kohtaan? Miten luolakoirakoetoiminnan jatkumista kannattaneet pystyvät elämään sen asian kanssa, että heidän päätöksensä aiheuttaa suurta kärsimystä jollekin toiselle?

Huono tieto on hyödyttänyt pientä harrastajapiiriä, joka on piittaamaton eläinten hyvinvointilaista ja ajaa sadististen eläintappeluiden järjestämisestä innostuvien etuja.

Päätös luolakoirakokeiden jatkumisesta syntyi äänestysluvuin 58–57. Mille olisikaan näyttänyt tulos, jos äänestyskäyttäytyminen olisi pohjautunut puolitotuuksien ja pelottelun sijaan oikeaan tietoon, lainsäädännön noudattamiseen ja eläinten kunnioittamiseen?

Ja kuka tästä maksaa? Koirat, ketut ja luolametsästyksen kohteeksi joutuvat metsäneläimet. Eläimet, mielelliset olennot, joilla on preferenssejä välttää kärsimystä.

Luolakoirakokeille loppu

Luolakoirakoetoiminta on yksiselitteisesti lopetettava. Myös luolakoirapyyntiä metsästysmuotona on tarkasteltava pikimmiten uusin, kriittisin silmin.

Maa- ja metsätalousministeriön alaisen seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan kannanottoon viitaten luolapyyntiin olisi kehitettävä vaihtoehtoisia tapoja myös metsästyskoirien suojelemiseksi ja tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi.

On selvää, että tällä harrastusmuodolla ei ole tulevaisuutta.

Ajatuksia tästä kirjoituksesta?

Jos haluat asiallisesti keskustella tästä aiheesta, voit tehdä sen instagramissa @fifirock_official