Kun Vuolasvirta-palkittu mopsikasvattaja ihmettelee lehtihaastattelussa, miksi monet pitävät rotua niin sairaana, silmieni eteen heilahtaa iso punainen lippu. SOS.
Artikkelikuvassa hymyilevä nainen pitelee sylissään kasvattamaansa mopsinpentua, jolla on huomattavan iso nenäpoimu, ahtaat sieraimet ja eri ilmansuuntiin katsovat mulkosilmät.
”Kauheasti puhutaan mopsien sairauksista, mutta ollaan juteltu muiden kasvattajien kanssa, miten se loppujen lopuksi on terve rotu”, ansioitunut kasvattaja sanoo. Ruudin kaavan pohtiminen jatkuu:
”Ei meiltä kasvattajilta mitään ole kyselty. Meiltä, joilla on se tieto. En tiedä, mistä nämä ihmiset saavat sen tiedon. Tuleeko se rotuyhdistykseltä? Onko nämä vain olettamuksia? Minä en tiedä.”
Tässä kohtaa palkitsisin kasvattajan erikoispalkinnolla ja onnentoivotusten kera, sillä 99 % ihmisistä ei osaisi olla toin tolloja edes yrittämällä.
Kasvattaja kertoo, että hänellä on ollut mopseja jo pitkään. Ja kas kehveliä, ne ovat olleet lähes aina terveitä. ”Jos se olisi sairas rotu, niin ei kukaan niitä ostaisi”, mopsi-einstein jatkaa.
Tunnen tarvetta huutaa tyynyyn. Kennelliitto haloo, mitä palkituissa mopsipiireissänne oikein tapahtuu?
Miten on mahdollista, että pystin saanut, pitkän linjan mopsikasvattaja ei ymmärrä rotunsa olevan vakavasti kehityshäiriöinen ja jalostuksellisessa umpikujassa? Miten hän voi toisten kasvattajien kanssa huuli pyöreänä hämmästellä, että miten niin mopsi on sairas häh?
Tällaisella mopsien teettämisellä ei ole mitään tekemistä jalostuksen kanssa. Se on koirien monistamista.
”Palkinto myönnetään ansiokkaasta kasvattajatyöstä.”
Suomen Kennelliitto myöntää Vuolasvirta-palkinnon ”korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille.” Kasvattaja voi itse anoa palkintoa, jos on teettänyt runsaasti pentuja ja omistaa koiria, jotka ovat pärjänneet näyttelykehissä.
Mitä ansiokasta on kasvattaa sairasta, kehityshäiriöistä ääripiirrotua, joka on geneettisesti tiensä päässä? Tuottaa lisää jälkeläisiä, jotka kärsivät hengitysongelmista, silmä- ja korvaongelmista, hammasongelmista, sisäelinongelmista aina luusto- ja iho-ongelmiin jne?
Vastuullinen kasvattaja vaalii terveyttä ja hyvinvointia
❌ Voiko Vuolasvirta-palkinnon ansaita kasvattaja, joka ei ymmärrä kasvattamansa rodun sairauksia? Sellainen, joka ei vaikuta saaneen tietoa edes rodun jalostuksen tavoiteohjelman olemassaolosta?
❌ Ansaitseeko Vuolasvirta-palkinnon sellainen kasvattaja, joka teettää pentuja silmäsairaalla narttukoiralla vuoden molemmista juoksuista? Astuttaako vastuullinen kasvattaja BOAS2-tuloksen saaneen nartun? Tekeekö vastuullinen kasvattaja pelkän minimin terveystutkimuksia?
❌ Entä sellainen kasvattaja, joka on viimeisimpänä meriittinään teettänyt sysisurkeat terveystulokset saaneella ranskanbulldogilla pentuja? Kasvattaja, jolle BOAS2 ja vaikea-asteisiksi diagnosoidut kalkkeutuneet välilevyt, nikamien epämuotoisuus ja spondyloosi eivät ole olleet jalostuksen este, kun kyseessä on näyttelyissä menestystä rohmunnut koira? Koira, jonka lonkka- tai kyynärterveydestä ei – tietystikään – ole mitään tietoa?
Itse asiassa vastaan omaan kysymykseeni: kyllä, koska Kennelliiton mukaan ”Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti.” Koira on siis ainoastaan näyttelyväline, joten terveysasiat tulevat vasta tärkeysjärjestyksen sijalla 68.
Palkinnon saamisella ei siis ole mitään tekemistä koirien terveyden tai vastuullisen kasvatustoiminnan kanssa.
Lisäksi palkinnon saaminen edellyttää, että ”Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, moitteetonta ja esimerkillistä.” Joo, minäkin hörähdin.
Kasvattajuus ei tarkoita asiantuntijuutta
Hyvä Kennelliitto, kuinka monta tällaista casea vielä on tultava julki, jotta mikään muuttuu?
Haastattelun myötä tuli näkyväksi se todellisuus, josta moni on pitkään julkisesti puhunut: pelottava määrä kasvattajia on rotunsa terveystilanteesta täysin tietämätön. Ja nämä omassa totuudessaan elävät koirien myyjät ovat ostajille auktoriteetteja, joiden höpinöiden perusteella he tekevät pennunostopäätöksiä.
Tässä on käsissä valtava eläinsuojeluongelma – kuluttajansuojaongelman lisäksi.
Tunkkainen Vuolasvirta-palkinto historiaan
Voikin kysyä, eikö koirille tahallisesti kärsimystä jalostuksen kautta aiheuttava tulisi ennemmin tuomita kuin palkita? Miten jonkun koirakerhon säännöt voivat mennä eläinten hyvinvointilain yläpuolelle? Esim. brakykefalian, lyttykalloisuuden, monistaminen on eläinrääkkäystä.
Ja kun aika näyttää virranneen vuolaasti palkitsemismentelmien yli, olisiko aika ryhtyä palkitsemaan kasvattajia, joille ykkösasia on koiran terveys?
Nyt Kennelliiton tunnustukset valuvat tahoille, jotka vaikuttavat olevan lähinnä pentutehtaita, joita ajaa raha, kunnia ja näyttelytulokset. Mainetta jahdattaessa koirien terveys uhrataan ahneuden alttarille.
Etiikka, moraali ja eläinterveys jäävät merkityksettömiksi. Niillä ei ole mitään väliä. Vain määrällä ja menestyksellä on. Tuon kaiken pitäisi kuulua menneisyyteen. Myös Vuolasvirta-palkinnon, mikäli se perustuu noihin kriteereihin.
Uusia, parempia perinteitä
Kennelliitto, teillä saattaa olla käsissänne jälleen uusi kriisi. Teillä on valta ottaa ohjat ja kääntää palkitsemisjärjestelmänne suunta vastaamaan modernia nykypäivää. Tehkää parempia perinteitä. Olisi naiivia ajatella, että itsestään jokin muuttuisi. Ja hitto soikoon, esitelkää tuolle mopsiväelle internet ja tutkitun tiedon apajat.
Uuden, koirien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä myönnettävän palkinnon nimi voisi ansaitusti olla Marjatta Snellman -palkinto.
Tehkää se koirien vuoksi.
Marjatta Snellman on suomalainen eläinlääkäri ja professori. Hän on tehnyt pitkäjänteistä työtä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi erityisesti koirien jalostuksessa ja diagnostisen kuvantamisen uranuurtaja eläinlääketieteessä. Teksti: Wikipedia.
Fifirock - Home of Happy Dogs 