Jos eläisimme vielä sitä aikaa, kun aloitin Fifirock-blogin pitämisen reilut 10 vuotta sitten, tällä sivulla näkyisi se historia, joka minulla eläinsuojelutoiminnan kentällä on ollut ja se, mitä tänä päivänä teen ja kuka olen. Koska maailma on ääripäiskärjistynyt, omia henkilökohtaisia asioita on vaikea jakaa julkisesti.
Taustani on yrittäjyydessä B2B-liiketoiminnan ja jonkin aikaa myös eläinlääkintäpalveluiden parissa, joskaan niillä ei ole niin isoa merkitystä blogin kannalta kuin kansainvälisessä rescuetoiminnassa mukana oleminen yli 10 vuoden ajalta. Siksi syntyi taannoin tämä blogi, jonka moni yhä mieltäni lämmittävästi tuntee, vaikka kirjoittamisessa oli pitkähkö tauko. Kiitos teille ihanille ❤️
Tänä päivänä raivokas somekeskustelu, maalittaminen ja huono argumentointi eivät houkuttele tuomaan itseään esiin siinä pelossa, että joku huonolla tuulella oleva ryhtyy villiksi ja käy kimppuun. Siksi täällä ei ole henkilökuvaesittelyä, joskin tietäjät tietävät ja internetistä kyllä saa tarvitsemansa tiedon, mikäli henkilöllisyyteni on jolle kulle elämää suurempi asia.
Itselleni tärkeintä on heikoimmassa asemassa olevien eläinten auttaminen, samoin kuin heitä auttavien ihmisten tukeminen. Tärkeimpiä ovat – totta kai – jo seniori-ikään ehtineet Romanian rescuemme, jotka ovat elämäni valo ja sydämeni ilo.
Kannustan kaikkia vahvasti auttamaan apua tarvitsevia koiria – se antaa elämälle merkityksellisyyttä.
***Blogissa esitetyt mielipiteet ovat täysin omiani. En toimi aktiivina missään järjestössä enkä edusta minkään toisen tahon näkemyksiä.***


Kiitos arvokkaasta tyostasi! Hienoa, etta jaksat kaiken muun tyon ohella pitaa tata sivustoa ylla. Moni saa varmasti arvokasta tietoa rescue-toiminnasta tata kautta. Oma sivustoni loytokoirista http://www.minnakulmala.com/strays
Kaikkea hyvaa! ps. ja ihana heppa 🙂
Thank you for your passion and dedication in helping these innocent creatures. This work can sometimes be overwhelming, but we must never, never give up! All the best, Emy