Torture breeding ja brakykefalian pervesio

Mikä on mittavaa kärsimystä aiheuttava eläinsuojeluongelma, jonka tietävät eläinlääketieteen ammattilaiset ympäri maailman, muttei iso osa suomalaisista lyttynenäisten koirarotujen harrastelijoista? Se, että brakykefalia eli lyttykuonoisuus on sairaus.

Brakykefaalisten rotujen ongelmat ovat kiistattomia. Eläinlääketieteessä lyhytkalloisuus ei ole vain fyysinen ominaisuus, vaan myös selkeä perinnöllinen sairaus, jossa lyhyt kuono vaarantaa hengitys- ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan aiheuttaen eläimille vakavia terveyshaittoja.

Kipeästi kaivattu uusi eläinlaki

SEY nosti syksyllä eläintenviikon kampanjassa esiin lyttynokkarotujen mittavat terveysongelmat, joihin pitäisi pystyä puuttumaan lainsäädännöllisin keinoin; muutosta ei muuten olisi näköpiirissä. Mm. mopsiväki veti tästä herneet sieraimiinsa niin, että joku mielensä pahoittanut kanteli julkisen sanan neuvostoon. Päätös oli luonnollisesti vapauttava.

Kärsimystä ja merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille aiheuttava jalostus on jo kielletty, mutta pelkästään mopseja katsomalla näkee, että kieltoa ei pystytä valvomaan tai sitä ei noudateta. On selvää, että uutta eläinlakia, jolla sairaaksi jalostamiseen voidaan puuttua, tarvitaan kipeästi.

Kärsimystä ei nähdä

On äärimmäisen surullista, että osa kasvattajista ja koiranomistajista eivät näe omien lemmikkiensä kärsimystä. Epäterveistä ominaisuuksista on tullut harrastajien parissa normaalia: röhinä, jatkuva läähätys, tuhina, pallo suussa nukkuminen ja hillitön kuorsaaminen nähdään persoonallisina ja hilpeinä rotupiirteinä. Jos sairaita rotuja kasvatetaan umpimielisesti ja niitä ostetaan liikajalostuksen aiheuttamista ongelmista piittaamatta, asiaan on pakko tarttua lainsäädännön keinoin. Tästä eläinsuojelullisesti vakavasta asiasta pitää myös puhua – ja kirjoittaa.

160220-102013-dt
”Findings highlight that snuffling, grunting and snorting in popular breeds isn’t normal or healthy” Mopsi vasemmalla.
Uskossaan autuaat

Somekeskusteluissa mopsiväki reagoi rodun ongelmien esille tuontiin kärkkäästi. Kommentit liikkuvat ”Ihan jo maalaisjärjellä luulisi ymmärtävän että mopsit on aika terve rotu” ja ”Kaikki ovat terveitä ja kauniita! Ei pulpahda silmät eikä mikään muukaan pihlle.” -akselilla. Ai ei pulpahda…?

Lisäksi pidetään itsestään selvänä, että ”vastuulliselta kasvattajalta” ostetut pennut ovat automaattisesti terveitä. Mutta kun kurkkaa eräänkin kasvattajan nettisivuilla esiteltyjä jalostuksen tuotoksia, joiden nenät ovat painautumassa kohti takaraivoa, on mahdoton olla samaa mieltä.

Ja sitä kasvattajaa, joka laukoi, että ”mopsinomistajat eivät koe että koira kärsii jos se juoksee viipottaa pihalla innoissaan ja elää täyttää elämää”, suosittelen tutustumaan perusasioihin koiran kivusta >

Älä sinä lässytä jne

Ihmiset ovat aidosti huolissaan mopsien sairaaksi jalostamisesta ja sen terveyshaitoista. Kaikki paitsi rodun harrastajat. Tämä käy selväksi, kun silmäilee SEYn eläinlakikampanjapostauksiin tulleita kommentteja facebookissa. Omistajien ja kasvattajien rähinää on ällistyttävää lukea ja huolissaan ollaan lähinnän rodun mustamaalaamisesta ja liiketoiminnan vahingoittamisesta. Kielenkäyttö on paikoin ala-arvoista ja haukkumisessa mennään henkilökohtaiselle tasolle. Ilmassa leijuu sanoja aina lässyttämistä paskanheittoon. Miten sairaaksi jalostettujen rotujen terveydentilaa voidaan parantaa, jos tiettyjen rotujen kasvattajat eivät kykene edes asialliseen keskusteluun?

Itse asiassa tuo on listattu Mopsikerhon SWOT-analyysissä heikkoudeksi (Mopsin jalostuksen tavoiteohjelma 2014-2018), suora lainaus: ”Heikkoudet: Kaikki kasvattajat eivät vielä osaa olla avoimia ja keskustella rodun ongelmista.” Uhkia kerhon mukaan ovat lisäksi mm. rotua rasittavien sairauksien yleistyminen, jalostuksen ylilyönnit ja ulkomuodon liioittelu #fakta

Viime marraskuussa kirjoitin samasta aiheesta, kun eräs törkeästi käyttäytynyt ulkomuototuomari sätti mopsien terveydestä huolestuneita ihmisiä sosiaalisessa mediassa.

Ei minun koira vaan ole sairas

Näissä nettikeskusteluissa näyttää toistuvan aina sama kaava: joku lyttykuonorodun omistaja tulee kertomaan, että hänen koiransa ei ole sairas ja rotua ei saa mollata. Sitten vielä vedetään esiin pari muuta rotua sairauksineen ja eläinterveydestä huolestuneita kehotetaan puuttumaan niihin.

Herätys, te tällaisessa kuplassa elävät? Eikö rakkaan lemmikkinne rodun kehittäminen pitäisi olla juuri teidän sydäntänne lähellä oleva juttu? Keskitytte someraivoamaan, muttette kerro, mitä olette tehneet rodun terveyden eteen? Kukaan ei kerro, miten mopsin terveyttä ollaan parannettu?

160220-pug


Vaikuttajien huonot käytöstavat

Jos marraskuussa SEYn facebookissa arvostelukyvyttömyytensä ja huonot käytöstapansa näytti ulkomuototuomari, tällä viikolla vuorossa on ollut lyttynokkakerhon hallituksen jäsen. Hän esittää perättömiä väitteitä rahankavalluksesta SEYssä, haukkuu sitä huijariöykkärifirmaksi, uhkailee tutkintapyynnöillä, vihjailee joukkokanteista, haukkuu vegaanit ja puhuu halveksivaan sävyyn löytökoiran omistavista kaupunkilaisista. Kurjinta on, että hän ei näe keskustelutavassaan mitään ihmeellistä. Hän pitää sitä ihan asiallisena. Ehkäpä tämä tyyli on ihan tavallista noissa porukoissa – mistäs minä tiedän.

Eikä tuo täti ole ainoa meuhkaaja: pari muutakin harrastelijaa sylkee eetteriin yhtä tasokasta tavaraa:
– ”voi luoja teitä ihmisiä..koittakaahan pärjätä elämässänne vaikka kovasti pädette asiassa josta ette selkeäsri tarpeeksi tiedä..”
– ”Jokanen voi itse miettiä ihmisenä, että onko itse niin terve, että voi tulla haukkumaan toista rotua sairaaksi.” 
– ”Ketään ihmistä ei vedetä samaan muottiin, niin ei kai s…..a kuulu eläimmiäkään vetää.”

Nämä kommentoijat ovat väkisinkin huonoja mannekiineja rodulle. Joukko kyseenalaisesti käyttäytyviä, eläinten sairauksia vähätteleviä tai niistä autuaan tietämättömiä ihmisiä heikentää mopsin imagoa entisestään. Vai onko tässä kuitenkin se hyvä puoli, että moni mopsia harkitseva saattaa miettiä valintaansa uudelleen huomatessaan, miten ylimielisesti jotkut suhtautuvat huoleen rodun terveydestä?

160220-sey
elainlaki.fi

Torture breeding

Kun ulkonäköasiat ovat menneet käyttöominaisuuksien ja terveyden edelle, on alkanut sairaaksi jalostamisen aikakausi. Reilussa sadassa vuodessa ihminen on tehnyt paljon pahaa.

Ymmärrämme kaikki, että jos koiraa hakataan, sen silmät puhkotaan tai häntä revitään irti, se on eläinrääkkäystä. Mutta mitä jos kidutusväline ei olekaan keppi vaan yksinkertaisesti päätös pennuttaa sairaaksi jalostettuja koiria? Mielenkiintoista näkökulmaa tarjoilee Border Wars >

Milloin kuono on liian lyhyt? Ei ikinä?

Mopsin jalostuksen tavoiteohjelmassa sivulla 52 kohdassa 4.4.1.2, jossa kerrotaan hyvinvointiongelmille altistavista tekijöistä, on sanottu näin: ”Kuonon pituutta ja sen mahdollista lyhenemistä tulee seurata.”

Monen mopsikasvattamoiden sivuilla esitellyn koiran kuono on järkyttävän lyhyt. Mihin asti kuonon lyhenemistä ja liioiteltujen piirteiden yleistymistä pitää seurata, että siihen puututaan? Milloin mopsipiireissä enough is enough? Never?

Milloin ylikorostuneiden piirteiden suosiminen loppuu? Sitten, kun uusi eläinsuojelulaki antaa siihen työkalut? Vai kenties vasta sitten, kun EU kieltää rodun jalostuksen?

Turhaa jalostettua kärsimystä

Jokaisella rodulla on vaivansa, eikä 100 % tervettä rotua ole. Ongelmia ei kuitenkaan pitäisi lisätä rotuun jalostamalla sille ulkonäköpiirteitä, joista on pelkkää haittaa.

Kuten Tajutonta virtaa -bloggaaja kirjoitti, ”lyttykuonosta ei ole koiralle yhtään mitään hyötyä, mutta haittaa siitä on kyllä paljon. Vaivattoman hengityksen pitäisi olla jokaisen eläimen perusoikeus. Liian ahtaiden hengitysteiden ja niiden aiheuttamien sierain-, nielu- ja henkitorviahtaumien kanssa eläminen on kammottavaa ja yksinkertaisesti tuomittavaa. Ja miten sadistista on jalostaa pois kuono hajumaailmassa elävältä eläimeltä?

Onko pakko ostaa sairaaksi jalostettu pentu?

”I feel sorry for pugs. They didn’t ask to be the way they are.” sanoo yhdysvaltalainen eläintenhoitaja blogissaan. “I don’t think I’ve ever seen a pug that is not constantly making some kind of horrific snorting or sucking noise as it tries to breathe.”

Hänellä on myös mielipide mopseja ostavista ihmisistä: “By buying pugs, they’re just contributing to the breeding of more miserable, gross little pugs who have to suffer through 10 years of health problems, and also 10 years of pug owners.”

Sitä kannattaa miettiä.

Maailmalta löytyy läjäpäin tietoa lyttynokkarotujen mittavista terveysongelmista. Tässä pari poimintaa:

The Veterinary expert: What is a brachycephalic dog?

Universität Leipzig: Frequently Asked Questions about Brachycephaly

VCA Animal Hospitals: Brachycephalic Airway Syndrome in Dogs

Dogs Trust: Research shows high risk of breathing problems in dogs with short muzzles. Findings highlight that snuffling, grunting and snorting in popular breeds isn’t normal or healthy

RSPCA: The Pug: an Example of Exaggerated Features

Daily Mail: Fashion accessories that will cost you thousands at the vet: How breeding ’cute’ pugs and bulldogs is leaving the species struggling with crippling health problems.

Border-Wars: Dwarf Dogs

Border-Wars: Dogs Defined by Disease

American Veterinary Medical Association: Air Travel and Short-Nosed Dogs FAQ

Kysyn edelleen: miten kiva mopsi olisikaan, jos sillä olisi nenä ja terve ruumis?

Jos olet huolestunut epäeettisestä koirankasvatuksesta ja sairaaksi jalostamisesta, allekirjoita eläinlakivetoomus täällä:  www.elainlaki.fi

Kiitos!

Mainokset