Kertakäyttölemmikkejä Lontoossa. Visiitti Batterseassa.

”Are you OK?” kysyi vierailuamme emännöinyt Phoebe. Hän oli juuri näyttänyt meille Battersea Dogs & Cats Homen kennelrakennuksen, johon hylätyt koirat saapuvat. Tämä osa lontoolaista koira- ja kissakeskusta ei ollut avoinna yleisölle, vaan pääsimme sinne erikoisluvalla, kiitos Phoeben, jonka olimme tavanneet Brysselissä muutamaa viikkoa aiemmin EU Dog & Cat Alliancen kokouksessa.

Herkistyin ajatuksesta, miten omistajansa jättämä tai viranomaisten tuoma koira ohjataan odottamaan uutta elämää tyhjään kenneliin, sellaiseen, jonka näimme astuessamme sisään pitkän käytävän päähän. Häkellyin itsekin silmieni kostumisesta; olinhan nähnyt tuhansittain täpötäysillä tarhoilla eläviä koiria Romaniassa, jossa olosuhteita voi kuvailla vähintään karuiksi. Nyt katselin siistiä, tyhjää, kaksiosaista kenneliä, jossa oli pehmeä peti ja oma uloskäynti pienelle ulkoilupihalle. Miksi tuli näin vahva reaktio?

Näitä kenneleitä oli kymmenittäin, kolmessa eri rakennuksessa. Ne kaikki edustivat toista mahdollisuutta uuteen elämään lukuisille koirille. Käytävillä soi rauhallinen musiikki, juuri tuolloin Second star on the right Peter Panista.

Siniset suojapussit kenkien päällä suhisten liikuimme eteen päin koiran luota toiselle. Seuraavan kennelin asukas oli silmiin tapittava staffisekoitus, samoin seuraavan ja sitä seuraavan. Hylkäämisen syy: can’t cope.

Hylkäämisellä pois vastuun kantamisesta

Omistajat eivät pärjää haastavien koirien kanssa, ja näkevät ulospääsynä dumppaamisen; ongelmien ratkaisun sysäämisen muiden harteille. Kolmasosa Battersean koirista on juuri staffi/pitti-sarjan eläimiä, mikä kertoo myös vääristyneestä markkinatilanteesta kyseisten rotujen kohdalla. Hankintahinta voi olla hyvinkin edullinen – kiitos saarivaltion pentutrokausongelman -, kynnys ostamiseen matala, koira on otettu vääristä syistä, kyvyt kouluttaa saattavat olla vajaavaiset tai koulutusmetodit väkivaltaan & alistamiseen perustuvat. Ongelmayhtälö.

Söpöt, sairaat lyttykuonot

Sama hylkäämisvitsaus vaivaa myös lyttykalloisia koiria: mopseja sekä englannin- ja ranskanbulldoggeja. Niiden suosio on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä näkyy kohoavana käyränä dumppausstilastoissa. Merkittävä syy trendikoirasta eroon pääsemiselle on lyttykalloja piinaavat vaikeat sairaudet, kuten lyhytkalloisuudesta ja rakenteellisesta poikkeavuudesta johtuvat hengitysongelmat.

Omistajilla ei ole ollut varaa tai halukkuutta hoitaa koiriaan kirurgian keinoin, jotta ne olisivat pystyneet elämään normaalia elämää, ja päätyivät hylkäämään lemmikkinsä sen sijaan. Battersean eläinlääkäritiimi oli viime vuonna tehnyt hengitysteiden avarruksen yli 20 lyttynaamalle ennen uudelleensijoittamista. Phoben mukaan myös muista muotiroduista, kuten chihuista ja tea cup -koirista, halutaan eroon yhä enemmän.

Monenmoisia kohtaloita

Vastikään tarhalle tuotujen koirien rivistössä oli myös 10-vuotias rauhallinen, harmaakuonoinen koira, joka katsoi meitä kaltereiden takaa lempein silmin. Hylkäämisen syy: omistajan raskaus. Ihmisvihani nousi seitsemänteen potenssiin.

Pikkurusseli pomppi ilahtuneena meidät nähdessään. Se ei ymmärtänyt, miksemme tulleetkaan sen yksiöön leikkimään. Emme voineet antaa edes rapsutuksia, sillä säännöt tällä puolella olivat tiukat. Viereisen kennelin ovella istui noutaja tennispallo suussa. Taas meni roska silmään.

Osa häkeistä oli peitetty pleksein, sillä niiden asukkaat joko innostuivat tai stressaantuivat ympärillä tapahtuvasta liikehdinnästä. Aggressiivisille, traumatisoituneille ja ongelmakäytöksisille oli tilat toisaalla. Näiden koirien tukena on oma käyttäytymiseen perehtynyt tiimi. Useat vaativat pitkän kuntoutusajan.

Esimerkillistä organisointia

Batterseassa jokaisen koiran kohdalla panostetaan yksilölliseen hoivaan, oli sitten kyse helposta tai haastavammasta eläimestä. Koirat saavat kahdesti päivässä erityyppistä aktiviteettia, lenkitystä, leikkimistä kavereiden kanssa, ulkoilutarhassa juoksemista tai ihmisen kanssa touhuamista. Joka päivä osa eläimistä viettää aikaa Battersean konttoreissa toimistokoirina tai -kissoina.

Hoitohenkilökunta viettää mahdollisimman paljon aikaa eläinten seurassa. Kaikki on tarkkaan mietittyä. Ulkoilutarha-alue on tästä oiva esimerkki: se käsittää useita, korkeaseinäisiä yksiköitä, joissa koirat voivat temmeltää. Lattiamateriaalin alla on hiekkaa, ja jopa kasvit on valittu koirien nenään sopiviksi.

Batterseassa prosessit vaikuttavat olevan kunnossa ja toiminnan eri osa-alueet hyvin organisoituja. Kennelyskä on harmillinen vitsaus, jota pyritään ehkäisemään ennalta mm. eristämällä sairaita koiria ja hyvällä hygienialla.

Tarhalla on uusi, oma eläinklinikka, minkä lisäksi jokaisessa kennelrakennuksessa on oma erillinen hoitohuone. Eläinlääkinnän ammattilaisia täällä on yli 30. Kaikki uudelleensijoitettavat kissat ja koirat luovutetaan tunnistusmerkittyinä ja steriloituina/kastroituina. Epäonnistuneita adoptioita tehdään hyvin vähän. Ennakkoseula haastatteluineen on tiukka.

Niin monta ihanaa koditonta

Pääsimme myös katsomaan näitä adoptioon valmiita koiria tiloihin, jotka ovat auki yleisölle. Tässä porukassa oli paljon uljaita greyhoundeja, kiitos koiraurheilun raadollisuuden. Juoksukisoissa pärjäämätömät koirat ovat arvottomia, ja ne heivataan pois. Phoebe kertookin, että vinttikoirakisoihin liittyvän problematiikan ratkaisuyritykset ovat heidän agendallaan.

Sydämeni suli pienelle chihuahualle, joka tapitti meitä lelujensa keskeltä. Viereisessä häkissä venytteli alaskanmalamuuttimix ja selkämme takana huomiota haki innokas pikkukoirakaksikko. Saksanpaimen-huskycocktail katseli meitä rauhallisesti edetessämme käytävillä. Niin paljon niin hienoja koiria!

Kissat nopeita kodinsaajia

Phobe kertoi koirien etsivän kotia keskimäärin 35 päivän ajan. Kissoilla luku on 22 päivää, minkä selittää suurkaupunki ja urbaani elämä: ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä ja lemmikkiä valitessa kissa on kätevämpi vaihtoehto. Phoebe on itsekin juuri täyttänyt puolisonsa kanssa kissa-adoptiokaavakkeen ja toivoi saavansa kissin seuraavan kuukauden kuluessa.

Battersean kissalassa kävi vilske. Katteja oli satakunta, jokainen omassa loossissaan. Muutamat työntekijät olivat leikkimässä kissojen kanssa tai vain silittelemässä niitä. Vapaaehtoiset järjestävät kissalassa usein neulomistempauksia viettäen samalla aikaa kodinetsijöiden kanssa. Pirteitä neuletöitä näkyikin täällä runsaasti.

Edellinen pääministeri oli taannoin adoptoinut täältä kissan. Työkissan. Vanhaa hallintorakennusta piinasi hiiriongelma, ja Teddyn oli määrä pistää se aisoihin. Kissa kuitenkin oli osoittautunut tehtävään liian laiskaksi, ja siitä oli tullut ihan vain lekotteleva edustuskatti.

Kotien etsimisen lisäksi järjestö toteuttaa Trap-Neuter-Return (TNR) -menetelmää kissapopulaatioille. Jäin miettimään, josko tätä voisi toteuttaa meillä Suomessakin?

Eläinsuojelutyötä monella eri alueella

Batterseassa toimitaan usealla eri eläinsuojelun portaalla: ruohonjuuritasolla uudelleensijoitetaan koiria ja kissoja, hands on -työtä tehdään mm. kiertämällä mikrosiruttamassa eläimiä ja valistamalla eri ikäluokkien ihmisiä vastuullisesta lemmikkien pidosta. Ylemmällä tasolla lobataan, tehdään tutkimustyötä, vaikutetaan kansalliseen ja kansainväliseen eläinsuojelun tilaan. 1860 perustetun organisaation kehitystä voi aidosti ihailla. Tänä päivänä se pyörii 8,5 miljoonan punnan budjetilla, minkä eteen on tehty aikain saatossa valtavasti töitä.

Mitään tätä ei tarvittaisi, jos ihmiset huolehtisivat lemmikeistään ja kantaisivat niistä vastuun koko niiden elinkaaren ajan.

Jokaisella koiralla pitäisi olla koti. Adoptointi on aina hyvä vaihtoehto, kun etsii itselleen lemmikkiä. Kun maailmassa on satoja miljoonia kodittomia koiria, olisi jokaisen hyvä pysähtyä miettimään, miten eettistä uusien pentujen tuottaminen oikeasti on?

Miten lemmikkien hylkäämistä voidaan estää?

  • Valistamalla vastuullisesta lemmikinomistajuudesta.
  • Pentutrokausta pysäyttämällä.
  • Lemmikkien tunnistusmerkinnällä ja omistajatietojen rekisteröinnillä.

Lisäksi henkilökohtaisesti näkisin, että kaikki kasvatustoiminta tulisi muuttaa luvanvaraiseksi, ja pentujen hintoja voisi nostaa merkittävästi. Koiran ei pidä olla halpa! Kyse on elävistä, tuntevista olennoista, ei esineistä.

Tunnistusmerkinnät, valistus ja pimeän pentukaupan kitkeminen – ne ovat samoja topiceja, jotka oman yhdistyksemme kanssa jaamme niin Battersean kuin EU Dog & Cat Alliancen kanssa, johon molemmat kuulumme. Siksi liputamme vahvasti pakollisen tunnistusmerkinnän puolesta. UK:ssa se tuli pakolliseksi huhtikuussa 2016. Meillä Suomessa se puolestaan pudotettiin pois valmisteilla olevasta eläinsuojelulaista. Älyttömän noloa ja uskomattoman typerää.

Suomi on siirtymässä eläinsuojelun kehittämisessä euromaiden häntäpäähän, sukkulana suoraan kivikaudelle, kun ainoa järkevä perustyökalu lemmikkien suojelemiseksi torpattiin. Toivon, että kaikki eläinten ystävät pitäisivät meteliä lemmikkien pakollisen tunnistusmerkinnän + omistajatietojen rekisteröinnin puolesta. Se on eurooppalaisen eläinsuojelun kivijalka.

Advertisements